Pimeitä aikoja eletään, vaikka monet päivät ovat olleet aurinkoisia ja ihmeen lämpimiä. Mökillä hoksattiin avustaa aamupimeässä töihin lähtevää naapuria heijastimin, ettei hän kurvaa liian läheltä puuvajaa. Sehän on melkein tiellä, joka rasittaa tätä niin kuin kolmea muutakin tonttia. Vielä ei ole tullut itse tarkistetuksi, kuinka hyvin heijastimet välkkyvät auton valoissa.
Ne otukset, jotka ovat temmeltäneet rantahietikossa, tuskin tarvitsevat kiilteleviä varoituksia puuvajasta tai tästä hiljaisesta tiestä. Jäljistä päätellen pihapiirissä käyskentelee kuin kotonaan sekä kauriita että iso- ja pienitassuisia otuksia. Naapurin koirat kuuluvat haukkuneen monena iltana vimmatusti, mutta kukaan mökkiasukkaista ei ole tänä syksynä omin silmin katsellut jälkien jättäjiä. Talvisin myös jokusen hirven on nähty liikuskelevan näillä main. Yksi naapuri on niitä tarkkaillut.
Minä puolestani katsella äimistelin, kuinka omien aroniapensaiden ruska oli viikossa yltynyt täyteen loistoonsa. Tuntuu kuin tämä syksy olisi erityisen suotuisa ruskalle. Mökkialueella on näet ollut sopivasti pakkasöitä, mutta ei kaatosateita eikä tuulia riipimässä lehtiä puista ja pensaista.
"Perämetsän" varvikot komeilevat nekin värikkäinä. Mustikat punoittavat, mutta juolukat esittelevät lähinnä vanhan roosan väristä asuaan niin kuin viereisestä kuvasta näkyy. Maaston soisuus takaa sen, että juolukka viihtyy mainiosti ja antaa myös satoa.
Kuivan kesän jäljiltä sieniä löytyy perin niukasti. Pikaisella metsäreissulla keräsin nippa nappa ateria-ainekset. Havaituksi tuli, että on jo satanut sen verran, että sammalet ovat elpyneet. Jäkälävaltaisilta kallioilta löytyi jopa tällainen hehkeän tuore sammalkumpu:
Kelpaa siirtyä alkutalveen, kun näin pitkälle lokakuuta on piisannut leppeitä syyskelejä ja värikylläisiä näkymiä.
