Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matador. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matador. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. heinäkuuta 2022

Matador-sarja – kahdesti katsottu ja ihasteltu

 


Kukapa olisi uskonut, että Suomessa jo pariin kertaan uusittu tanskalainen TV-sarja Matador vetäisi taas puoleensa, niin kuin minullekin äskettäin kävi. En ole ennen lukkiutunut Areenan ääreen yhtä tiiviisti kuin Matadorin 24 osaa peräkkäin katsottaessa. Tässä niihin linkki, joka kannattaa avata ja tutkia osa osalta kuvineen, jos haluaa vaikkapa päällisin puolin tietää, mitä osat sisältävät. 

Harri Uusitorppa (HS 12.7.2022) kysyy

Millaisia sarjoja Tanskassa tehtiin ennen ”Tanskan televisioihmettä”, ennen Rikosta, Vallan linnaketta ja Siltaa? Joku voi muistaa yhä niitä edeltäneen Murhakomission (2000–2004), jolla Tanskan yleisradioyhtiö DR nappasi ensimmäisen Emmy-palkintonsa.

Monet tanskalaiset muistavat varmasti myös 24-osaisen, ainakin seitsemän kertaa uusitun Matadorin (1978–1982). Sarja oli Tanskassa pitkään laadun standardi. Onko tämä draamasarja seuraava Matador, kysyttiin usein sen seuraajista.

Netistä löysin myös tanskalaisperäisiä tietoja, joihin lisäilin omiani:

Matador on tanskalainen tv-sarja , joka on tuotettu ja esitetty vuosina 1978–1982. Se sijoittuu kuvitteelliseen tanskalaiseen Korsbækin kaupunkiin vuosina 1929–1947.  

Sarjassa seurataan pankkiiri Hans Christian Varnæsin ja  ja tulokkaana kaupunkiin pikkupoikansa kanssa saapuvan Mads (Andersen-)Skjernin välistä kilpailua. Nimi Matador on otettu lautapeli Monopolyn lokalisoidusta versiosta. Nykytanskassa "matadoria" käytetään usein kuvaamaan bisnespohattaa. Sarjassa pohatta on ovela Mads Skjern, joka vaurastumistaan vaurastuu ja saavuttaa mahtiaseman. Mutta yritys bisnesimperiumin luomiseksi menee mönkään, koska kukaan lapsista ei halua jatkaa isän työtä. Myös vaimo Ingeborg saa kylläkseen kovapintaisesta miehestä, joka toviksi yksin jäätyään murtuu.

Tanskalaisen elokuvantekijä Erik Ballingin ohjaama Matador oli kirjailija Lise Nørgaardin idea , joka kirjoitti suurimman osan jaksoista yhdessä Karen Smithin, Jens Louis Petersenin ja Paul Hammerichin kanssa. Sarjan omaleimaisen ja Tanskassa juhlitun teemasävelmän [2] on säveltänyt Bent Fabricius-Bjerre .

Porvarisväen ohessa kiehtovia hahmoja on monia, mutta nostan esille vain muutamia, kuten sisäkkö-Agnesin ja Puna-Lauritz Jensenin. He avioituvat, saavat kaksi poikaa, mutta isää kiinnostaa eniten puolue. Saksalaismiehityksen aikana Lauritzin on paettava monen muun tavoin Ruotsiin. Varnaesin perheen sisäkön työt jättäneestä Agnesista kehkeytyy vaurastuva yrittäjä.

Tavan takaa Agnes piipahtaa entisen työnantajansa keittiössä juttelemassa ystävänsä Lauran kanssa. Tämä on kokannut herrasväelle yli 25 vuotta ja saa siitä kiitokseksi mitalin sekä 100 kruunua (!). Huikea kohtaus keittiössä heti mitalimatkan jälkeen iskostuu katsojan tajuntaan luokkayhteiskunnan räikeänä ilmauksena.

 

Hellyttävä, lopulta hurja on herrasväki Fernando Møhgen ainoa lapsi, leskiäitinsä orjuuttama Missy. Kuvassa kaksi neitiä Missy ja Elisabeth, rouva Varnaesin sisar. Molemmat naiset soittavat pianoa ja lopulta avioituvat, mistä seuraa hurja käänne Missyn elämässä, kun taas Elisabeth vihdoin saavuttaa onnensa.

 

Seuraavassa kuvassa leskirouva Fernando Møhge kummipoikansa Hans Christianin kanssa pöydän ääressä, johon äiti ja tytär tunsivat niin suurta vetoa, että pääosin ravitsivat itsensä kestitettävinä. Huikean yliampuvia kohtauksia tulee vastaan, kunnes leskirouva ottaa ja kuolee melkeinpä taistellen saksalaissotilaan kanssa.


 

Seuraavat kolme  kuvaa näyttävät, kuinka Arnesenin hienostokaupan henkilökunta on vielä koossa, mutta kadun toisella puolen Mads Skjernin uuden tyylin valmisvaatemyymälä kasvaa tavarataloksi. Arnesen ei sopeudu tilanteeseen, vaan ampuu itsensä.

 



Helteisinä päivinä polven kipuillessa oli nautinnollista heittäytyä tanskalaisen pikkukaupungin tapahtumiin. Ihmiset pysyvät helposti tunnistettavina, sillä heidän asujaan ei vaihdella tavan takaa eivätkä he oikeastaan vanhene. Ei hatannut sekään, että muistin yhtä ja toista edelliseltä katselukerralta. Nyt putkeen katsoessa tarina kaikkine sivujuonteineen hahmottui kokonaisuudeksi, josta erottuvat vahvat naishahmot, kuten Madsin anoppi ja vaimo sekä tavallaan myös Elisabeth. Tämän sisko, rouva Varnaes, on ensi alkuun hento, säikky lilja, mutta kehittyy ja pääsee eroon bakteerikammostaan, vaikkei voi ymmärtää, kuinka tulla toimeen ilman lastenhoitajaa. Ja tulee kuitenkin.  Miehistä monet näyttäytyvät lupsakkoina, mutta lapsellisina, kuten Ingeborin isä, joka kasvattaa possuja, mutta ehtii päivittäin rautatieaseman kuppilan kantapöytään. 

Miehissä on kahdet veljekset, joiden keskinäiset erot kirkastuvat vähitellen. Maailmaa muuttuu. Pian ei enää ole tilaa Jorgen Varnaesin tapaiselle viinaan menevälle vetelehtijälle, vaikka olisikin lakimies koulutukseltaan ja velipoika pitkään turvana.

Sarja on niin runsas, etten pysty sitä tyhjentämään yhteen pikaiseen blogijuttuun. Riittää, kun kehun sitä vuolaasti monien muiden tavoin. 

Aameneksi suosittelen lämpimästi sarjan katsomista.

 

lauantai 23. elokuuta 2014

Laukaisu

 Ylettömän sateinen viikko käänsi ykskaks kesän syksyksi. Niinpä tarjoutui hyvä tilaisuus palata  perjantai-iltaisiin leffojen katseluihin. Tallennuksista valikoitui laatuleffojen tekijänä tunnettu Pedro Almodóvar  ja hänen varhainen elokuvansa Matador vuodelta 1986. Sokkikohtaus avaa leffan. Kesti hetken, ennen kuin katsoja tajusi, mitä hänet pantiin seuraamaan: mies lojuu nojatuolissa, katsoo väkivaltaisia elokuvia televisiosta, runkkaa.

Alkukohtauksesta siirrytään ripeästi toisaalle, mutta yhtä hämmentävään kohtaukseen: upea tummaverikkö valmistautuu seksiin nuoren härkätaistelijan kanssa. Aktin huipun lähestyessä nainen ottaa tukastaan pitkäneulaisen koristeen ja iskee sen tarkasti mihen selkänikamien väliin. Hämmästynyt mies vaipuu kuolleena maahan, mikä ei vielä pysäytä naista.

Näin Matadorin keskeisimmät henkilöt on esitelty katsojalle. He ovat Diego, entinen härkätaistelija, ja Maria, itsenäinen asianajaja. Hätkähdyttävä leikkaus tuo näkösälle Diegon opettamassa, kuinka härkä pistetään taiten kuoliaaksi. Hän esittelee teknikkaa oppilaalleen Angelolle. Tämä on kolmas keskeinen henkilö, eräänlainen näkijä ja äitinsä alistama sijaiskärsijä. Neljäntenä tutuksi tulee Angelon naapuri, mallin töitä tekevä ja äitinsä vahtima Eva.


Todistaakseen miehuuttaan Diegolle Angel yrittää raiskata Evan, koska tämä on Diegon ystävätär. Lisäksi nähdään kaksi vallankäyttäjänä sumeilematonta äitiä sekä Diegon tapaan nilkuttava poliisipäällikkö ja outo, potilaaseen rakastuva naispsykiatri.

Almodóvar sokeeraa, totta tosiaan.

 Lisäselkoa juonesta, rooleista, asetelmista ja leikkauksesta löytyy muun muassa  Jaakko Kuitusen (2011) kritiikistä, jota mielelläni suosittelen. 

Itse jätän enemmät pohdiskelut sikseen, koska ymmärrykseni ei riitä kaikkien leffan tarjoaman maailman piirteiden analysointiin ainakaan blogitekstissä. Yrityskin vaatisi lisäkatseluita, Francon ajan Espanjan ja katolisuuden tutkimista, härkätaisteluihin sekä Almodóvarin uraan ja taustaan paneutumista, tarinan henkilöiden nimien symbolisuuden purkamista. Nettilöydösten perusteella. näkyy homma  jääneen vajaaksi muutamalta kriitikoltakin.

Sen osaan kumminkin sanoa, että yleensä leffoja katsellessa nukahtava kumppani pysyi hereillä hamaan häkellyttävään loppuun. Kymmenin ruusuin koristellussa huoneessa Maria ja Diego ylsivät orgasmiin kuolinhetkellään. Siinä härkätaistelija sai tappavan piston naiselta, joka saman tien ehti laukaista aseensa omaan suuhunsa.

Lyhyt loppukohtaus näyttää vielä, kuinka poliisi, Angel ja Eva kuulevat laukaisun, rientävät sisälle taloon ja näkevät onnensa saavuttaneen parin - kuolleena. Tietyt muut kuolemantapaukset ratkesivat nekin, kuten rikosleffoissa muutenkin on tapana. Koko leffa ei siis mennyt yli ymmärryksen varsinkaan rikoskuvion osalta.