Alkukohtauksesta siirrytään ripeästi toisaalle, mutta yhtä hämmentävään kohtaukseen: upea tummaverikkö valmistautuu seksiin nuoren härkätaistelijan kanssa. Aktin huipun lähestyessä nainen ottaa tukastaan pitkäneulaisen koristeen ja iskee sen tarkasti mihen selkänikamien väliin. Hämmästynyt mies vaipuu kuolleena maahan, mikä ei vielä pysäytä naista.
Näin Matadorin keskeisimmät henkilöt on esitelty katsojalle. He ovat Diego, entinen härkätaistelija, ja Maria, itsenäinen asianajaja. Hätkähdyttävä leikkaus tuo näkösälle Diegon opettamassa, kuinka härkä pistetään taiten kuoliaaksi. Hän esittelee teknikkaa oppilaalleen Angelolle. Tämä on kolmas keskeinen henkilö, eräänlainen näkijä ja äitinsä alistama sijaiskärsijä. Neljäntenä tutuksi tulee Angelon naapuri, mallin töitä tekevä ja äitinsä vahtima Eva.
Todistaakseen miehuuttaan Diegolle Angel yrittää raiskata Evan, koska tämä on Diegon ystävätär. Lisäksi nähdään kaksi vallankäyttäjänä sumeilematonta äitiä sekä Diegon tapaan nilkuttava poliisipäällikkö ja outo, potilaaseen rakastuva naispsykiatri.
Almodóvar sokeeraa, totta tosiaan.
Lisäselkoa juonesta, rooleista, asetelmista ja leikkauksesta löytyy muun muassa Jaakko Kuitusen (2011) kritiikistä, jota mielelläni suosittelen.
Itse jätän enemmät pohdiskelut sikseen, koska ymmärrykseni ei riitä kaikkien leffan tarjoaman maailman piirteiden analysointiin ainakaan blogitekstissä. Yrityskin vaatisi lisäkatseluita, Francon ajan Espanjan ja katolisuuden tutkimista, härkätaisteluihin sekä Almodóvarin uraan ja taustaan paneutumista, tarinan henkilöiden nimien symbolisuuden purkamista. Nettilöydösten perusteella. näkyy homma jääneen vajaaksi muutamalta kriitikoltakin.
Sen osaan kumminkin sanoa, että yleensä leffoja katsellessa nukahtava kumppani pysyi hereillä hamaan häkellyttävään loppuun. Kymmenin ruusuin koristellussa huoneessa Maria ja Diego ylsivät orgasmiin kuolinhetkellään. Siinä härkätaistelija sai tappavan piston naiselta, joka saman tien ehti laukaista aseensa omaan suuhunsa.
5 kommenttia:
Dramaattisuutta ei ainakaan leffasta puutu! En ole nähnyt, monia muita Almadovarin elokuvia kylläkin - ja pitänyt niistä. Sellaista intohimoa kaiketi on espanjalaisuudessa - ainakaan pohjoismaalaiselta se ei vaikuta.
Ehkä en ole tätä katsellut.
Muistelen, että joskus yritin yhden kaverini kanssa katsella jotain Almodovarin elokuvaa kaljoittelevan saunaillan jälkeisenä aamuna. Ei taidettu kumpikaan tajuta mistä jutussa oli kyse ja ehkä siirryttiin katselemaan jotain muuta. Viime vuonna teemalla esitetyt Iho jossa elän ja Särkyneet syleilyt tuntuivat ymmärrettävämmiltä.
Almodovarin näyttävä seksin käyttö elokuvissaan tuntuu välillä vaivaannuttavalta välillä huvittavalta. On se totta, että elokuvissa katselee mieluummin kauniita kuin arkipäiväisen näköisiä hahmoja, mutta rajansa kaikella.
Seksillä sokeeramista sietäisi miettiä. Missä määrin se mahtoi ainakin vielä 1980-luvulla olla yksi keino ravistautua irti Francon ajan kahleista?
Jaa, no, ei kyllä ihan ensimmäiseksi niistä seksikohtauksista tule Franco mieleen...
Mutta puheenaolleen elokuvan lopusta tulee tietyllä tapaa mieleen se ainoa Miguel de Unamunon novelli, jonka olen sattunut lukemaan. Ehkä Unamuno voisikin olla ihan jännä kirjailija luettavaksi?
Siispä Unamunoa lukulistalle!
Lähetä kommentti