Myrskyn jälkiä

 Eilen piti vain pikaisesti käväistä mökillä. Ei onnistunut, sillä oli tartuttava hätätöihin. Huussin katon kuoriutuminen paljaaksi selvisi jo naapurin kanssa jutellessa. Perillä pötkötti puolet katteesta repaleena maassa. Onneksi jemmasta löytyi kattohuopaa ja huopanauloja, niin että miesvoimalla huussi sai iltapäivän mittaan kunnon suojan ylleen. Minusta ei puuhassa ollut paljon apua, mitä nyt hiukan juoksutin tarvikkeita katolla uurastaneen käsiin. Niin ja tarjoilin ruokaa, kahvia, ihailua ja kiitoksia. Homma tuli niin tukevasti tehdyksi, ettei tuuli enää pääse mistään raosta yrittelemään huovan irrotusta.

Kameran kanssa ympäristöä tarkkaillessa löysin tontin erikoisimman, solmurunkoisen puun kenollaan. Runko oli ratkennut solmun alareunasta, kuten kuvasta pilkistää. Pikku hiljaa runsaskuusinen tontti menettää puita, kun niitä on myös määrätietoisesti harvennettu. Tämän nyt vaurioituneen yksilön vierellä on jo seisty saha kourassa, mutta jätetty puu toistaiseksi pystyyn.  Enää ei mietitä, vaan kaadetaan, kunhan keritään.

Tuulen viemää

Mökkiläinen lähestyy talvilevossa uinailevalle plantaasille epäilys mielessä: missähän haamussa paikan löytää tapaninpäivän myrskyn jäljiltä? Matkan varrella näkyi puu poikineen kumollaan. Tiellä tosin ei enää ollut ainuttakaan runkoa, ei myöskään oksia. Mutta mökkipihasta löytyi! Iso kuusi pötköttää pitkin pituuttaan maassa. Juurikuntta sojottaa laakeana taivasta kohti ja paljastaa, kuinka heppoiset juuret isolla puulla onkaan.

Mikä onni, että tuuli osasi viedä uhrinsa reippaasti mökin ohi. Autokatoskin osuu olemaan niin, ettei lännestä puhaltanut vimmainen vihuri uhannut kaatopuuhillaan hentoa rakennusta. Kesän mittaan harvennettu taaja kuusikko sen sijaan sai taas kunnolla köniinsä: Jättirunko vei mennessään muita kuusia. Yhden se kallisti niin, että moottorisahamies kellistäköön vinoilijan kumoon, kunhan oman pihansa kaaokselta ehtii.

Riittää tässä pihassa askaretta, kun kevät koittaa. Hyvässä lykyssä kuusen runko karsitaan ja paloitellaan jo tällä viikolla. Hyvä olisi vapauttaa edelleen pystyssä sojottavat kuuset ison kumppaninsa tuhdista syleilystä. Ollapa nyt tarvetta latvakuuselle tai hautojen havuttamiselle niin kuin joulun alla! Olisi meinaan, mitä tarjota...

Juurikunttaa katselen sillä silmällä, että jääköön odottamaan kaivinkonetta. Sille olisi muutakin puuhaa. Salaojitus ja sadevesien poisto rakennuksen tuntumasta nääs hoidetaan heti ensi töiksi kevään korvalla.

Tässä toivomus: ennen kevättä tulkoon kunnon talvi -  mieluimmin niin, että edes hetken aikaa lammen jäällä voisi luistella.Tänään näytti lupaavan peilikirkkaalta, mutta paksuutta tuskin enempää kuin sentin verran. Mutta äkkiäkös lampi kehittää passelin jääpeitteen, jos vain pakkasherra jaksaa hyväillä lampineidon silkoista pintaa eikä märkää lunta tupruttele sotkemaan tätä leikkiä. Kuten näkyy, lampi on niin tulvillaan, että tuttu, iso kivikin hädin tuskin rikkoo pintaa. Tämmöiseltä silopinnalta tuuli veisi keveästi kuivat lumihiutaleet...