Sinkkunaisten vappua

Aattoillaksi oli kutsu kiirinyt, että tulkaapa Nautelan kartanoon. Merja Jokila Ulla-ystävänsä kanssa pystytti taas makoisat pidot vanhoille tutuille. Heti kättelyssä tusinan verran nauravaisia naisia pääsi vauhtiin kuohuvalla lasillisella ihan vapun perinteiden mukaisesti.

Tovi vierähti omaa paikkaa etsiessä. Vinkki löytyi kuohuviinilasin kylkeen teipatusta numerosta. Hiukan piti nöyrtyä, että näki tuolin istuinosan takalaitaan kiinnitetystä numerosta, onko se sama kuin lasin kyljessä.

Asemiin päästyä nautitittiin ehdan kotiseutuneuvoksen hersyttelyt porukan nauruhermojen virittämiseksi ilonpitoon.

Keväisen aterian kaikki kolme vaihetta esittäytyivät kerralla. Alkuun oli tarjolla porkkanasosekeittoa krutongeilla ja raejuustolla höystettynä. Snapsiksi oli valmistettu kefiiripohjainen juoma, joka ihastutti heti myös väritykseltään. Pääruokana oli paahtopaistia kahden eri tavoin makoisan perunasalaatin kera.

Monipuolinen juustotarjotin viimeisteli aterian. Jänniä makuja juustojen ja keksien kupeeseen löytyi useista hillokkeista. Myös viinien valikoima oli runsas, minkä havaitsi yltyvästä puheenpulinasta ja naurunremakasta.

Illan mittaan emännät virkistivät pöytäkuntia uusin paikan vaihdoksin ja lopulta myös kahvi- tai teekupposilla. Puheenaiheet alkoivat tasaantua. Lopulta pohdittiin isojakin kysymyksiä. Olihan meillä kaikilla kokemuksia, joita tohti jakaa ja tähtäillä vähän tulevaisuuteen.

Pois lähtiessä kartanon pihapiirissä alkuillasta viihtyneet kauriit lymyilivät näkymättömissä. Niiden sijaan katselimme verevää täysikuuta. Se loi taianomaista tunnelmaa, kun pikku hiljaa lähdimme ajelemaan kotia kohti. Ihana ilta! Kiitos kaikille ja aivan erityisesti Merjalle ja Ullalle.

Pikavisiitti naisten paratiisiin

Iltapäivällä muistin tulleeni kutsutuksi Nautelan kartanoon, jonne myös Green House (http://www.green-house.com/) -edustaja oli pöllähtänyt, kuten paikalle päästyä selvisi. Eikä sitten ollut kyse mistään kasvihuoneesta, vaan pakulastillisesta tanskalaisia naisten vaatteita yms. No, toki asiasta oli maininta jo sähköpostikutsussa, etten nyt aivan sokkona solahtanut hipelöimään asupaljoutta.

Paikan päällä  meitä oli melkoinen joukko kutsun kuulleita. Niinpä vaatemerkin turkulaisedustaja sai hyvän vastaanoton tunnin mittaiselle esitykselleen, jonka kuluessa hän vaihtoi vaatteita tämän tästä ja esitteli niitä lähietäisyydeltä. Moni tuntui tuntevan tanskalaiskuteet, koska yksi ja toinen kehui niitten laadukkuuta. Ei siis ihme, että minäkin nappasin syötin ja ostin suit sait kolme trikoopaitaa, (toistaiseksi liian) pitkät housut, pellavasaalin, saksalaiset paksut sukkahousut ja kirjavan kaulahuivin talvikäyttöön. Käy ylen helposti tämmöinen shoppailu! Oikein siinä jonotettiin, että päästiin maksamaan vaatemyttyjen sekaan. Ja koko reissuun upposi aikaa vain pari tuntia...

Systeemiin kuuluu myös kahvitarjoilu, josta ei kai oikein kehtaisi nauttia, ellei mitään tarttuisi hyppysiin. Homma osataan, sillä Tupperwaren muovikippojen ostajiksi meikäläisiäkin naisia koulittiin kotikutsuilla jo kauan sitten. Ihmekö tuo, että moni muu yrittäjä on työntynyt samoille apajille. Silkkaa mainosta asialle ovat myös netistä löytyvät jälleenmyyjien kokemukset (http://www.green-house.com/fi/kotikutsut/aloita-jaelleenmyyjaenae/jaelleenmyyjien-kokemuksia.html). Katsopa. Samaa virttä veisataan käyttäjäpalstoista ainakin tällä (http://keskustelu.plaza.fi/ellit/muoti-ja-kauneus/muotifriikit/1469309/mita-tykkaatte/).

Olis kiva kuulla, onko akanvirtalaisia uiskennellut Green House -kutsuille. Jos on, mitä niistä ja vaatteista itse kukin mahtaa tuumia? Minä siirryn nyt testaamaan ostoksiani käyttämällä ja pesemällä niitä. Muutamassa kuukaudessa selvinnee se paljon puhuttu laadukkuus ja tietysti sekin, ovatko kuteet mukavat pitää ihoa vasten.