Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pappilan puutarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pappilan puutarha. Näytä kaikki tekstit

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Pappilan puutarhassa


Mökkipihan kevättöitä viivästytti kylmä sää. Niinpä rupesin nauttimaan paratiisimaisista puutarhoista lukemalla niistä. Taannoin näet sain tuliaisina kauniin kirjan nimeltä Pappilan puutarhassa Kasveja ja kulttuurihistoriaa (2007). Sen kirjoittajiksi mainitaan Tiina Koskimies ja Maarit Knuuttila. Kansi, graafinen suunnittelu ja taitto ovat Iiris Kallungin työnä.

Kirja lienee jo harvinaisuus, sillä pikahaku netistä vei antikvariaatteihin ja tuotti tulokseksi LOPPUUN MYYTY. Esittelytekstin sekä useita kuvia kannesta ja joistakin aukeamista sentään löysin:

Kirja lähtee liikkeelle maailman ensimmäisestä puutarhasta - paratiisista. Tämän jälkeen tarkastellaan luostaripuutarhoja pappilapuutarhojen esikuvana. Eli: miten ja miksi puutarhat aikanaan tulivat osaksi suomalaisia pappiloita ja pappilakulttuuria, joiden kukoistuskausi oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla?
Kirjassa kuvaillaan pappilarakennuksen ja puutarhan yhteyttä sekä puutarhan elementtejä. Kirjan pääosassa ovat kuitenkin kasvit. Tiettyjen kasvien "jälkiä" seurataan niin kauas kuin mahdollista asiakirjalähteitten, säilyneitten kirjeenvaihtojen ja haastattelujen avulla. Kaikkien kirjassa esiteltävien kasvien historian lisäksi teoksessa esitellään 2-3 ruokaohjetta, joissa kyseistä kasvia on käytetty tai yhä käytetään. Kirjassa kuvataan puutarhakasvien käyttöä pappilan ruokataloudessa sekä kukkien käyttöä koristelussa, samalla kun luodaan katsaus siihen, mikä on pappiloiden puutarhojen merkitys osana kulttuuriperintöämme.
 
 Iltaisin sängyssä on ollut mukava lueskella kaunista teosta, jossa on runsaasti tekstikatkelmia kulloisestakin aihepiiristä. Paljon on lainauksia Juhani Aholta, Jaakko Haaviolta, Ilmari Kiannolta ja muilta pappilassa varttuneilta. Nora ja Maiju Pöyhönen pappilan tyttärinä ovat puolestaan kirjoittaneet Kodin Kasvitarha -nimisen kirjan (1927) oppaaksi kotiviljelijöille. Teos on ollut oiva apu myös Pappilan puutarhassa -kirjan tekijöille. He ovat koonneet kunkin pääluvun perään listan käyttämistään lähteistä. Niistä taas moni muu löytää polkuja retkilleen puutarhatietämyksensä kartuttamiseksi.

Kiitokset ja terveiset rakkaalle naapurille, jonka ansiosta kirja löytyi mökiltä. Oikea hetki lukemiselle osui tähän kesäkuun alkuun, jolloin olen aika ajoin raatanut itseni uuvuksiin pihatöissä ja lammen perkaamisessa liikakasvustoista. Olen nauttinut iltalukemisistani. Muutama oiva ruokaohjekin on jäänyt mieleen. Niistä voisi valita jokusen juhannusaterioille ja sillä tavoin jakaa kirjan tuottamaa hyvää mieltä.