Aika ajoin lukeminen uuvuttaa. Silloin tarinan tarpeeseen kelpaa mainiosti kunnon leffa. Sunnuntaina jäi katsomatta Yle Ykkösen Kotiteatterissa tarjoiltu draama Kerron sinulle kaiken. Sen on ohjannut Simo Halinen. Päärooleihin on pestattu Leea Klemola ja Peter Franzén. Trailerista selviää kummankin koskettava paneutuminen hahmoonsa. Lisätietoja löytyy muun muasssa Wikipediasta.
Tämmöisiä helmiä kelpaa poimia tallennuksista katsottavaksi kotona vaikkapa keskellä päivää, kun lukeminen ei maita. Leffan ensi-ilta oli jo 8.3.2013, mutta kaiketi Hesarin nuivan kritiikin takia katsojia ei heti paljoa ilmaantunut. Asia selviää muista kritiikeistä, joita yhä löytyy netistä. Hesarin tyrmäystäkin etsin, vaan eipä osunut haaviin. Sen sijaan Suomen Kuvalehden juttu osui. Siinä Kalle Kinnunen ilmaisi kantansa jo otsikossa: Hieno kotimainen Kerron sinulle kaiken ylittää ja ohittaa ennakko-odotukset monella tavalla.
Kinnunen kuvailee elokuvan asetelmat ja tapahtumat sekä tulkitsee ja pohtii, mikä leffan varsinainen aihe on, Niinpä suosittelen klikkaamaan linkkiä ja lukemaan alkajaisiksi Kinnusen juttua. Toinen kritiikki kannattaa tutkailla tästä linkistä. Molemmat arvottavat elokuvan jopa vuoden 2013 tärkeimmäksi.
Minulle leffa tarjosi otteessaan pitävän kokemuksen. Alkutilanne jo liimasi minut seuraamaan tiiviisti, mitä tuleman pitää. Ja tulihan tarinaa, jollaista en ennen ole kuullut saati nähnyt. Suorapuheiset henkilöt ovat kukin tahollaan tarponeet suossa. Pikku hiljaa kuitenkin löytyy tukevaa maata jalkojen alle, vaikka törmäillen. Hienosti katsojakin saa tuta, kuinka ihminen tunteineen ja odotuksineen jää useimmiten vastakaikua vaille. Kun yksi on valmis suureen rakastumiseen, toinen kavahtaa.
Loppukohtaus valaisee tulevaisuutta, kun käy ilmi, miten tytär on kestänyt kaverien pilkan ja komeasti puolustanut erikoislaatuista isäänsä. Ah, ne katseet isän ja tyttären välillä! Ja isän kasvoille leviää vaivihkaa hymy - elämä kannattelee, sittenkin. Upea kohtaus, oiva tarinan lopetus. Minäkin katsojana aloin hengittää entistä keveämmin.
Vastaankin otsikon kysymykseen ilman mitään epäilyksiä, että molempi parempi. Jatkuvasti tulee katsotuksi niin upeita elokuvia, ettei minkään kirjan tarvitse niitä sivuuttaa. Itse asiassa parhaat leffat maistuvat hyviltä kirjoilta, elleivät peräti ole kirjojen filmatisointeja. Olisikin syytä korostaa ohjaajan ohessa myös elokuvien käsikirjoittajaa, siis kirjailijaa. Hänen panoksensa tarinan synnyttämisessä on ohittamaton - tässä tapauksessa jopa niin, että Simo Halinen on myös käsikirjoittanut Kerron sinulle kaiken -leffansa.
Tiedoksi vielä, että Yle Areenasta Halisen elokuva poistuu jo
vajaassa viikossa. DVD-tallenteena sen pitäisi löytyä pitkään muun
muassa täältä.

