Kukkien runsautta

Näin äitienpäivän aamuna passanee vielä tarjoilla muutama näkymä englantilaisesta puistosta, jossa kotiin paluumatkalla viivähdettiin tovi puolitoista viikkoa sitten. Monin paikoin vaaleanpunaisiinsa pukeutuneet puut olivat jo ylikukkineita, tässä vielä juhla-asu täydellisenä. Sen myötä toivotan onnea äideille. Pahana päivänä kukkien hehkeä runsaus voi antaa voimia itse kullekin, jotta taas jaksaa setviä itsensä valoisampaan olotilaan.

Punaisen sävyt toistuivat myös useiden puiden lehdissä. Rehevää ihanuutta, lampia ja puroja, varjoisia istumapaikkoja sinne tänne risteilevien polkujen varrella. Kerrassaan upeaa!

Kasvitarhaa vartioimasta löytyi tällainen komistus. Maanmuokkaus oli vielä meneillään, mutta pelätti jo toimessaan. Kasvimaata kiertää matala aita, jolle on taivutettu kasvavien omenapuiden oksia. Niissä näkyi jo kukkia. Lieneekö moinen aita ihan uusi viritelmä?

Alta löytyy tietoja paikasta, jonne ilman muuta kannattaa pistäytyä noilla main liikkuessa.

Puutarhojen väriloistoa

Historiallinen Dalemain kartano ja puutarha Penrithin alueella Cumbriassa ottaa vastaan vieraita ympäri vuoden. Sisällä talossa ei saa kuvata, mutta ulkona kamera räpsyi alvariinsa. Sisäpihalta ulos johtavan portin pielessä hehkui jo huhtikuussa köynnös. Mikä lie nimeltään? Muurin takana puutarhassa väriloisto jatkui.

 Blue bells -kasvi tuli tutuksi myös metsäpoluilta, ehkä kumminkin hiukan pienikokoisempana kuin lannoitetussa maassa kasvaneet lajitoverinsa.

Narsissit olivat jo kuihtumassa, mutta tulppaanit ja jokin minulle outo lilja helottivat yhä komeimmillaan pääsiäisen päättyessä. Ensimmäisenä arkipäivänä Englannissa jätimmekin taivallukset sikseen ja nautimme annoksen kuulua englantilaista puutarhatunnelmaa. Toisenkin annoksen saimme, kun keskiviikkona paluumatkalla Manchesterin lentokentälle aika riitti hyvin pikku mutkaan. Tällä sivulla tila loppuu lisäkuvilta, joten tarjoilen huomenissa muutaman värikylläisen otoksen Sizergh-linnan puutarhasta.