Kirves pölkyllä juoruaa, etten suinkaan minä olen se varsinainen työn sankari, vaan pelkkä apulainen. Työ jatkuu vielä tovin, kunhan on ensin ostettu ainakin leka ja kiiloja. Loput hakattavat ovat nääs niin järeitä pölkkyjä, ettei niihin yleiskirves pysty. Ehkä jo huomenna loputkin kalpit on tanssitettu kuivumaan. Tulevina vuosina kelpaa sitten verottaa komeita tapuleita katostensa alta.
Tarkkaan katsoessa kuvasta huomaa taustalla myös sekalaisia rankoja. Ne ovat minun perämetsästä keräilemiäni takavuosien hakkuujätteitä, jotka ovat kuin mammutin luita maastossa. On siellä isot kasat myös pajupöheikköjen jätteitä. Niistä kummastakaan läjästä ei ole hyötykäyttöön. Kärrätään pois silmistä sopivaan paikkaan - missähän sekin lienee? Homman hoitaa kaivinkoneyrittäjä, kunhan ehtii muilta kiireiltään meikäläisten töihin. Pikapuoliin mökkiläisen sopii sanoa: Tervetuloa talvi!
