Tässä vielä kertaalleen kekoa, joka tuli mammutinluina kerätyksi "perämetsästä". Nyt kiinnostaa kovasti se, miten putsattu ja raivattu alue puskee uutta kasvua. Pöheikköjä en hevin päästä valtaamaan uudestaan alaa, en myöskään suosi koivuja. Mutta havupuita vaalin.
Voi olla, että jo muutamassa vuodessa kuvan paikka on viehättävä pihametsä, jossa pääsee mukavasti kuljeskelemaan poluilla. Enää eivät vanhat rangot muljahtele jalkojen alla - eivät myöskään ravitse metsänpohjaa, niin kuin kai tarkoitus on ollut. Saa nähdä, riittääkö maaperässä puhtia yhtä komeisiin vuosikasvuihin kuin viime keväänä. Erityisesti rantametsiköt lihoivat ihan silmissä. Tätä aluetta en osannut silloin vielä niin tarkkaan katsella, kun enimpiä havupuita haittasivat valtaisat pajupuskat tai koivupöheiköt.
Kuvan havupolkua sopii hämmästellä. Sen paikalta löytyi puita ja puskia raivattaessa melko syvä ja leveä oja. Itse asiassa ojia on ollut kolme, sillä tämä sekä toinen haara yhtyivät isompaan laskuojaan, joka jo alkukesästä salaojitettiin ja peitettiin. Tälle tehtiin havunoksista pohjalle perinteinen salaojitus. Päälle alettiin kärrätä oksien silppuja sitä mukaa, kun niitä vesurilla, sittemmin myös silppurilla syntyi. Ensi keväänä viimeistään tässä kulkee oikea polku kohti lammen rantaa.
Kuusten katveessa lymyää toinen ojanhaara. Se on tarkoitus säilyttää tässä näkyvältä osaltaan. Oja alkaa kuin tyhjästä naapurin rajalta. Sinne kauas passaa nyt kärrätä haravointijätteitä, kun siivosin pöheiköt pois näkymiä haittaamasta.
Oikeassa reunassa viheriöi lahjaksi saatu valkokukkainen rhodo. Istutin sen puutarhurin ohjeiden mukaisesti kohopenkkiin ja odotan, että se kasvaa yhtä suureksi kuin lahjan antajien valtaisa rodo kuusten alla Siuntiossa. Tämänkin paikan pitäisi olla mitä suotuisin suokasville. Kun pihatöihin päästään uudestaan näinä viikkoina, kaivinkoneyrittäjä on vannonut varjelevansa visusti tätä ensimmäistä istutusta.
Toukokuusta uutterasti kukkineille pelakuille on kohta sanottava hyvästit. Tuskin kykenen niistä edes yhtä hoitamaan kevääseen asti ja saamaan pistokkaita. Paras lienee taas ostaa purkkeihin isoiksi kasvatetut ja kukkivat pelakuut. Sitten onkin jo aika hakea tyynyt takaisin tuoleihin, että päästään nauttimaan ulkoruokailusta ja hyvässä lykyssä myös kaunistuneesta pihanäkymästä.
