Toki tartuin tilaisuuteen. Etupenkkiin oli mukava asettua tuttuun joukkoon. Kuva kielii, että sää suosi eilistä esitystä, josta nappasin yhden kuvan. Se on kohtauksesta, joka pohjaa kirjailija Hannu Salaman vierailuun Kangasalla kuululla 60-luvulla. Salaman Juhannustanssien tekstinäytteissä paikallisille nutturapäille riitti taivastelemista näyttämölläkin.
Kannattaa katsoa, mitä Panu Rajala kirjoittaa ensi-illan jälkeen nettipäiväkirjassaan. Teatterimiehenä hänen tapansa katsoa ja kommentoida hyvin tuntemansa harrastajaporukan suoritusta ohjaa katsojia suopeaan näkemykseen. Onhan kyseessä hyvin omaleimainen joukkue, joka uudistuu silläkin tavoin, että omasta lasten ja nuorten teatterista varttuu taitavia esittäjiä. Heitä on jo useita mukana esityksessä.
Eniten minua katsellessa hykerrytti muutama tuttu hahmo Kangasalla asumisen vuosikymmeniltäni. Isä-Lehtinen, aikanaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja, muistui mieleen, samoin poliisipoikansa, keskeinen vaikuttaja hänkin. Poliittinen ristiveto oli vahvaa sekä näyttämöllä että tosielämässä. Myhäillen näytti kohtauksia seurailevan tunnettu paikallinen kokoomuskansanedustaja puolisonsa kanssa, niin ikään etupenkistä. Tunsi sentään, moikkasikin.
Erityisen mieluisaa oli illallisen mittaan tavata läheinen työtoveri, jonka tavoitin aterian jälkeen syynäilemässä miehensä kanssa keskittyneesti valokuvaa poikavauvasta, pariskunnan ensimmäisestä lapsenlapsesta. Hämmästys ja iso halaus keskeyttivät hetkeksi tuoreiden kännykkäkuvien katselun, johon kohta osallistuin. Heinäkuussa luvattiin tavata uudestaan. Silloin myös yksi olennainen jäsen muinaista työporukkaa tulee mukaan. Siispä reissaan pikapuoliin taas Kangasalle, niin kuin monesti sieltä pois muutettuani.
