Parvekkeella sinnittelevät muhkeat marketat jo viidettä kuukautta. Moista menestystä purkkikasvien kanssa en ole koskaan aiemmin saavuttanut. Alkaa jo tuntua, että vähempikin riittäisi. Miten kummassa hennoisin heivata kukkivat olennot roskikseen? Kuvan purkille olisi uutta käyttöä, sillä hommasin jo sypressin parvekkeen talvikomistukseksi. Sen juurelle on varattuna pussillinen tete-narsisseja. Keväällä ehkä ne pilkistävät purkista, jos hyvin käy.
Sauvakävelyreitin varrellakin näkyi kesää jatkavia puita ja puskia, samoin ihmeellisiä taivasnäkymiä. Edes liukkaus ei haitannut kuin alkumatkasta. Peltoaukean poikki kulkevalla tiellä lunta riitti pitämään töppöset tukevasti maan pinnassa.
Autoilla sen sijaan oli vaikeuksia. Yhtä kuskia tuli opastetuksi hankalan iljanteen yli tielle, jolle ei pensasaidan takaa nähnyt lainkaan. Paluumatkalla löytyi samasta paikasta toinen auto osittain ojaan luiskahtaneena odottamassa vetoapua. Niinpä minä pysyn sunnuntaihin asti poissa autonratista. Puolilta päivin vaalipyhänä suunnistan palvelualttiiseen lähistön pikkupajaan, jossa juuri nyt vaihdetaan lähes tauotta talvirenkaita autojen alle.
Paluumatkalla Aurajoen tuolta puolen piti taas pysähtyä ihailemaan maiseman muuttunutta ilmettä. Silmiä hivelee näkymän levollisuus. Värien vähäisyyskin vaikuttaa. Enää ei osaa kaivata ruskan hehkua, kun talvi näin lupaa näyttää omat upeutensa.
