Lentoon lähdössä

Huomenna varhain aamulla tämä mummu suunnistaa Turun lentoasemalle. Tukholman kautta singahdan Osloon, jossa tapaan äidin ja tyttären, sukulaisiani suoraan alenevasti. Loppuviikosta me kolme suuntaamme Tanskan Aarhusiin treffaamaan Niinaa, pojantytärtäni ja oslottaren serkkua. Kiitos muuten Niinan äidille, miniälleni, matkan sutjakasta järjestämisestä lippuineen ja Tanskan hotelleineen. Emme näet rasita nuortaparia yöpymisillä, vaan majoitumme Aarhusissa hotelliin. Lauantaina onkin sitten luvassa lounas Niinan ja Sunen yhteisessä huushollissa. Jotain yhteistä järjestynee myös sunnuntaiksi. Oletteko kaikki valmiina mummun saapumiseen?

Fanfaarin "Grand Tourilleni" soitti perjantai-iltana Turun kaupunginorkesteri kapellimestarina Christian Vasquez. 

 

Innostavana alkuna kuultiin Pietro Mascagnin Intermezzo oopperasta Cavalleria rusticana. Heti perään rävähtivät kuuluville Pjotr Tšaikovskin Rokokoo-muunnelmat op. 33 nuoren Andrei Ionițăn sellosta sellaisin ottein, ettei moista ole kuultu eikä nähty Suomessa muualla kuin nyt Turussa. Ilmankos aplodeista ei ollut tulla loppua!

Väliajan jälkeen osa yleisöstä oli häipynyt. Moni oli siis tullut vain kuullakseen harvinaisen vieraan soittoa, vaikka muhkeaa musiikkia olisi ollut yhä tarjolla. Seurasi näet kapellimestarin tarkoin harjoittaman, täysilukuisen sinfoniaorkesterin tulkitsemana Gustav Mahlerin  Sinfonia nro 5 cis-molli. Kerrassaan vaikuttavaa oli jo pelkästään katsella, kuinka Christian Vasquez koko kropallaan eli musiikkia todeksi ja kuinka loistelias orkesterikin antoi kaikkensa. Kuultiin täyteläinen annos kaikkien eri soitinryhmien virtuoosien yhteissoittoa vakuuttavana osoituksena rakkaudesta musiikkiin. Se jos mikä vapisutti kuulijan hereille syksyn erityisille ihanuuksille. Niistä ensimmäinen on matka kahden lastenlasten ja yhden lapsenlapsenlapsen luo.

Lähdön aattopäivän yksi tärkeä homma alkaa nyt: tavarat kokoon ja pakaasiin.

Raikuvalla alkusoitolla syksyyn

Turun teatterikerhon jäsenenä saan sähköpostitse tietää, mihin esityksiin kulloinkin on tarjolla lippuja. Jo keväällä päätin, että syyskauden alkajaisiksi käyn konsertissa ja varasin itselleni tiketin. Oli helppo mennä, kun pari päivää ennen H-hetkeä sain vielä ystävällisen muistutuksen ja pikaisen informaation ohjelmasta:

Tervetuloa varaamaanne konserttiin perjantaina 16.9. klo 19.00 Turun Filharmoninen Orkesteri, Romeo & Julia, Turun Konserttitalo

Shakespearen Romeo ja Julia, tragedia kahdesta rakastavaisesta, on pitänyt yleisöä otteessaan jo 1500-luvun lopulta lähtien. Prokofjev sävelsi klassikosta suurella tunteella pauhaavan baletin 1930-luvulla. Šostakovitšin mahtaileva alkusoitto avaa kokonaisuuden. Straussin kauniin melodinen oboekonsertto oli yksi säveltäjän viimeisimpiä töitä ja teoksen esittää TFO:n oma oboen äänenjohtaja Takuya Takashima.

Christian Vasquez, kapellimestari
Takuya Takashima, oboe

Dmitri Šostakovitš: Festive Overture op. 96

Richard Strauss: Oboekonsertto D-duuri

Sergei Prokofjev: Osia baletista Romeo ja Julia op. 64

Liput lunastetaan Turun teatterikerhon edustajalta Turun konserttitalon aulassa klo 18.00–18.45 välisenä aikana. Lipun hinta on 16 euroa. Olen pääovesta sisälle tultaessa oikealla puolella toisen pylvään vieressä.

Mitä siis kuulinkaan eilen illalla? Heti alkajaisiksi täysimittainen sinfoniaorkesteri räväytti ilmoille  Šostakovitšin juhlallisen alkusoiton. Siitä löytyy muun muassa tämä youtube-tallenne. Ohjelmalehtisen mukaan säveltäjä teki sen pikatyönä, kun Bolsoi-teatterin kapellimestari mainitsi huolissaan säveltäjälle, että lokakuun vallankumouksen vuosijuhlaan ei ollut mitään uutta numeroa. Mestari asettui siltä seisomalta työpöydän ääreen ja alkoi kirjoittaa teosta. Kyse ei ollut mistään syvähenkisestä luomiskamppailusta, sillä teosta kirjoittaessaan Šostakovitš jatkoi keskustelua ja leikinlaskua paikalla olleen ystävänsä kanssa. Tunnin kuluttua Šostakovitš pyysi lähettejä paikalle, ja nämä ryhtyivät viemään partituurisivuja stemmojen kopistille sitä mukaa, kun sivuja valmistui. Kaksi päivää myöhemmin oli tämän väkevillä fanfaareilla alkavan mutta sitten vauhdikkaaksi ja valoisaksi riennoksi puhkeavan, Šostakovitšin vapautuneimpiin kuuluvan teoksen kantaesitys.

Ilmankos sävellyksestä ei löydy nettihaulla helposti tietoja. Niinpä otin ja kopioin kiinnostavan katkelman ohjelmalehtisestä. Turun konserttiyleisö kuuli Festive Overturen ensin torstaina ja uudestaan  eilen perjantaina omien musiikoiden niin muhkeasti soittamana, että huomasin hätkähtäen heränneeni syksyyn.

Toki alkusoitto sisälsi myös vienosti korvia hiveleviä osia, mutta lisää silkkaa kauneutta yleisö sai nauttiakseen Straussin oboekonserttoa kuunnellen.Kuvan frakkiin sonnustautunut Takuya Takashima oli eilisessä konsertissa pukeutunut rennosti löysiin housuihin ja paitaan, jonka rintamusta koristi iso kuva. Ehkä asu auttoi miestä keveän helmeilevään musisointiin konsertossa, jossa pitkät solistiosuudet voisivat käsittääkseni hyvinkin verottaa tulkinnan nyansseja. Hän tuntui myhäileviä ilmeitään myöten olevan kotonaan lavalla.





Frakkipukuisen solistin kuvaa katsellessa muistuu mieleen, kuinka ennen konsertin alkua seisoin katselemassa ikkunasta Aninkaistenkadun yli konserttitaloon saapuvia ihmisiä. Heidän joukossaan marssi yksi frakkimies iso soitinkotelo selässä ja jalassa huomiota herättävän muhkeat läskärit. Kelpasi niillä kiirehtiä duuniin! Vähän aikaisemmin bongasin miehen kollegan istuskelemassa katukiveyksellä talon varjoisalla sivustalla, jonne päin sain autoni parkkiin. Leppoisalta näytti tämäkin soittaja kahvimukinsa kanssa nauttimassa omasta rauhastaan ennen korvia huumaavaa duunirupeamaa.

Väliajan jälkeen kuultiin osia Prokofjevin balettimusiikista Romeon ja Julian traagiseen tarinaan. Ohjelmalehtinen kertoo, että säveltäjä laati yli kaksituntisesta baletista kolme orkesterisarjaa konserttikäyttöön. Silti kapellimestarit nykyisin koostavat teoksen osista omia kokonaisuuksiaan, mihin suosittu sävellys tarjoaa paljon mahdollisuuksia: Baletin musiikissa on sekä lyyrisen hurmioituneita melodioita, huumoria, kirpeää ironiaa, jyhkeää voimaa että syvältä kouraisevaa tragiikkaa, ja kaiken Prokofjev on pukenut  moniväriseen ja säkenöivään orkesteriasuun.

Kapellimestari Cristian Vasquez oli päätynyt noin 45 minuutin mittaiseen kokonaisuuteen. Sen hän johti antautuvasti ja tyystin ilman nuottien tukea. Niitä ei edes ollut näkyvissä. Jo konsertin alkupuoliskolla panin merkille hänen tarttuvan fyysisen elehtimisensä. Yksikään soitinryhmä ei jäänyt osattomaksi hänen huomiostaan. Solakkaa, tyylikästä, nuorehkoa miestä, joka eläytyi silmin nähtävästi musiikkiin, oli ilo seurata. Tahtipuikko milloin liiteli, milloin ärjyi aina musiikin mukaisesti.

Ylevässä mielentilassa poistuin konsertista. Tunnenkin itseni nyt valmiiksi omiin koitoksiini, joita syksy tuo tullessaan.