Valitsin kimaraan
otoksia, joista ensimmäisessä kimalainen uurastaa komean maksaruohon
nupuissa. Niissä on kuhistu jo jonkin aikaa, vaikka luulisi, että mettä
irtoaa vasta täysin auenneista kukista. Kallionauhus tunnetaan perhosten suosikkina. Näkyy kukinnoissa muitakin hyörijöitä, mutta tässä otos amiraaliperhosesta.
Korkeuksiin kurkottavat maa-artisokan kukinnot. Niitä piti sihdata niska kenossa, enkä silti saanut mukaan ylimpiä kukintoja.
Matalalla puolestaan nuokkuvat kurkkuruohon rennot kukinnot. Tämmöisenkin kasvin sain kesällä. Toistaiseksi olen ymmälläni, mihin käyttäisin kaunokaisia. Ehkä joidenkin ruokien koristeiksi, jos moinen pälkähtäisi päähäni. Pitkälle riittää sekin, että pörriäiset viihtyvät kukinnoissa. Mainio juttu, että pihalla yhä on paljon pölyttäjien suosikkeja.
Kuinkahan moni tuntee viereisen kasvin? Ostin sen taimia kirkkonummelaisen puutarhan nettikaupasta, mutta en kirjannut nimeä muistiin. Niinpä tänä kesänä oli kysyttävä kuvan kera myyjältä, mitä olin tullut tilanneeksi. Sain vastaukseksi, että kyseessä on syyshopeavuokko.
Kivien kupeilla komeilee mehitähtiä. Niitä on ainakin kolmea sorttia. Tässä yksi tarkemmin määrittelemätön laji, joka lykkää poikasiakin, niin kuin kuvasta näkyy.
Marjaosastolta löytyy uutta satoa. Tässä ensimmäisiä tyrnimarjoja, jotka pääsevät pomijan kippoon huomenissa. Pensasmustikoiden satokausi päättyi jo.
Jos tyrnit alkavat ajan oloon tuottaa ylenmäärin satoa, niin kuin olen kuullut, jätän paljon marjoja lintujen ruuaksi.
Sieniosastolta voisin tarjota kuvan samettitateista. Niitä näet löytyi eilen useita ja syötiin saman tien. Mutta vielä enemmän maasta puskee eri sortin kärpässieniä. Niihin ei kosketa. Moni kasvusto hehkuu suorastaan satukirjan kuvituksen tapaan. Viereisessä kuvassa tosin multamöykyt hiukan latistavat sienten värikylläistä komeutta.






