
Paikallinen aviisi herätteli eilen lukijoita varautumaan putkistojen jäätymiseen. Minäkin havahduin jutusta niin, että ajaa suhautin 30 kilsan päähän tarkastamaan mökin vesitilanteen: jäässä! Suotta vääntelin hanoja. Vettä ei norunut tippaakaan, vaikka vielä edellisenä tiistaina vesi juoksi hereästi.
Aika ajoin avaan sen, samoin vesikraanan ja katson, alkaako mittarin mustasiipinen hyrrä liikahdella. Sitten kun jää sulaa, hyrrä pyörii niin vinhasti, ettei siipiä enää erota, kun kraanasta valutetaan vettä. Mutta sulan maan aikaan vesiputkeen kannattaa asennuttaa sähkövastus, jolla jää häätyy hyytymättä putkiin. Muistuupa tässä mieleen entinen elämä Kangasalla ja se kerta, kun vesiputken sulattajia odoteltiin viikko. Ehtivät paikalle päivää ennen kuin yhden tyttärentyttären ristiäisiä ruvettiin kotona viettämään! Selvä se, että isäntä hommasi sähkövastuksen. Minulta jäivät niinä aikoina omakotitalon putket ja mittarit lähemmin syynäämättä. Nyt on sekin vajaus täyttymässä.
Luulisi muuten, että oppia saaneena olisin kepeästi hurauttanut takaisin talvikotiin. Mutta, mutta - paiskasin ulko-oven lukkoon ja huomasin samalla, että kaikki avaimeni ja molemmat puhelimeni ovat yhä sisällä olkalaukussa. Se mokoma makaili keinutuolissa, kun taas käsissäni heilui tyhjä laukku. Vähän siinä tuli tepastelluksi ja äimistellyksi, mikä nyt eteen. Lähdin kolkuttelemaan naapurin ovea, onnekseni. Vakituisesti mökillä asuva löytyi kotoa, samoin löytyi aikaa ja auttamishalua. Sain kyydin Lietoon ja takaisin mökille vara-avaimet visusti taskussa. Sillä välin mökille jo siunaantui lisää avaimia naapurin puhelimesta lähetetyn viestin hälyttämänä.
Tämmöisen rumban saa aikaan, jos ei ole vara-avainta missään lähemmässä jemmassa. Oma vika, sillä syksyllä tyhjensin jemman. Mahtanenko selvitä seuraavasta äkkitilanteesta juoksuttamatta muita ihmisiä ympäriinsä?
