Lähikoulun avara pihakenttä on jäässä. Sieltä bongasin hellyttävimmät luistelijanalut aamupäivällä. Yksi ja toinen töpötteli liukkaalla alustalla, kun uskallus tai taito ei vielä riittänyt pitkiin liukuihin. Ainakin yksi yrittäjä vaihtoi nelivetoon. Mutta kevään mittaan tuskin enää tarvitsee konttailla, jos päiväkodin tädit jaksavat tuoda suojattinsa uudestaankin jäälle.
Kuvat on muuten otettu täysautomatiikalla. En edes yrittänyt mitään manuaalisäätöjä. Toisin sanoen minä olen kuvaajana vielä konttausvaiheessa. Tosin tällainen aurinkoinen päivä lienee otollisin automatiikalle, niin ettei tässä tänään liene tarvis heitellä tuhkaa päänsä päälle.
2 kommenttia:
Vuodata NYT sitä hikeä ja verta !Se kannattaa !Niin kurjalta kuin tuntuukin kertoilla , ikänäkö tekee temppujaan tuohonkin juttuun -yhä useammin tulee skarpattua "ohi" -eli terävyys on muualla kuin ajattelin , mikä on omiaan vähentämään innostusta hienostella ! Elä siis jää odottelemaan ....
Huomasin itsekin, että epäterviä kuvia tuli otetuksi. Semmoista se äkkinäisyys yhdistyneenä ikänäköön teettää. Tilanne kentällä oli jo ohi, kun hoksasin tietokoneella kuvien suttuisuuden. Palaan Nikon-sulkeisiin!
Lähetä kommentti