Kevät etenee Pohjolassakin. Lähes ainoa paikka, missä nykyään voin tunkea sormeni multaan, on kotiparveke kukkaruukkuineen. Multaa ostin tänään, istutustöihin siirryn lähipäivinä. Muistona Kangasalan-aikojen komeista etupihan pikkutalvioryppäistä tarjoilen kreetalaisen version samaisen kasvin isosta muunnoksesta, isotalviosta (vinca major). Siitä äskettäisen Kreetan-matkan kasvioppaamme kertoi veret seisauttavan tarinan: muutama sata vuotta sitten, kun joku tuomittiin itäisen Välimeren alueella kuolemaan, hänen päähänsä solmittiin seppele isotalvioista. Niinpä kasvia esiintyy kirkonmuurien ulkopuolella kaiketi siksi, että mestattujen ruumiit haudattiin siunaamattomaan maahan, johon isotalvio onnekseen sai karistetuksi siemenensä. Kuvan kasvi koristaa muuria Milin rotkossa, jossa on useiden vanhojen rakennusten raunioita. Joissakin niistä ovat aikoinaan majailleet muun muassa venetsialaiset veronkerääjät. Lienevätkö teloittaneet uppiniskaisia saarelaisia maksamattomista veroista ja koristaneet uhrit kukkaseppelein juuri ennen tuomion täytäntöön panoa?
Muuten: kameran asetuksista ei paljoa kannata mainita, sillä uljas Nikonini sai urakoida lähes tykkänään automaattiasetuksin. Aukon sekä ISO-arvojen säätöjen vaikutuksia valotukseen ja tarkennukseen treenailen pikku hiljaa, jotta saisin pusikostakin tarkasti esiin juuri sen kasvin osan, johon älyän tähdätä.
1 kommentti:
...ja loput photoshopissa...
Lähetä kommentti