Muistoja vain

Järkyttävän koleassa ja sateisessa säässä kärvistely kuulemma päättyy kohta, vaikka yhä ulkolämpömittari näyttää tuskin kuutta astetta plussaa. Viime viikonloppuna upeasti järjestetyissä "keväissä" pihajuhlissa nautittiin niin ohjelma- kuin ruokaherkut lähes talvitamineissa isojen kaasulämmittimien tuntumassa. Teltta ja talli tarjosivat suojaa jäiseltä sateelta. Puhallinsoittajat hoitelivat instrumenttejaan hanskat käsissä - mallikkaasti kumminkin! Että näin toukokuisessa Suomessa...

Tasan eivät tosiaan jakaannu onnen lahjat, sillä jo runsas kuukausi sitten Kreetalla elettiin sään puolesta lähes kesätunnelmissa. Muuten sikäläiset kiemurtelivat ja kiemurtelevat vielä pitkään rahasotkuissaan - me niissä pyytämättä ja yllättäen mukana - , mikä ei vähääkään häirinnyt kasvien villiä kukintaa. Kruunuvuokko (Anemone coronaria) tässä levittelee tyynesti terälehtiään. Ylängöllä viuhunut tuulikin pyyhkäisi sopivan matalan kukinnon yli. Ainakin kuvan ottamisen hetkellä kaunotar poseerasi huojumatta eikä kamerakäsikään tärrännyt. Hyvä niin.

Kreetan kevät - pohjoisen tuhkat

Kaksi viikkoa sitten aurinkoisena perjantai-iltapäivänä kiertelin hissuksiin vanhassa, tyhjässä Fortezza-linnoituksessa. Lämmin sää ja täysi rauha innostivat tiirailemaan kameran linssin läpi avaria näkymiä eikä suotta. Kuvia kierrokselta kertyi melkoinen määrä. Mistään tuhkasta, saati muista pilvistä ei ollut tietoakaan. Saaren historiasta tosin tiedetään, että tulivuoritoiminta on aikoinaan kerta heitolla mullistanut ihmisten elämän niin, ettei minolaiseksi mainittu kulttuuri enää toipunut kukoistamaan. Wikipedia vahvistaa, että muistan tämän antiikin historiaan liittyvän asian kohdalleen:
Minolaisen kulttuurin romahdus vuonna 1450 eaa. johtui ehkä Santorinin purkauksesta aiheutuneesta hyökyaallosta ja tuhkasateesta. Maanjäristykset olivat aiemminkin tuhonneet minolaisia temppeleitä. Romahdukselle saattaa olla myös muita syitä, kuten Kreikan mantereen mykeneläisen kulttuurin voimistuminen ja minolaisten varustautumattomuus sotiin.
Minolainen kulttuuri tuhoutui pääasiallisesti tulivuorenpurkauksessa. Knossoksen palatsi kaivettiin esiin 1900-luvun alussa.

 Tänään eräs Kreetan-matkakumppani pohtii sähköpostiviestissään, miten MatkaPaletti on saanut asiakkaansa ensin perille Chaniaan ja sitten ajallaan sieltä pois. Pienellä firmalla on tosiaan kestämistä siinä kuin matkustavaisilla. Kunpa tilanne pian kirkastuisi.

Satumainen tuuri osuu kuitenkin aina jonkun kohdalle. Kauan Etelä-Afrikan matkaa suunnitelleet ja siitä jo pitkän pennin maksaneet ystäväni päässevät iltapäivällä Lontooseen ja sieltä edelleen Kapkaupunkiin, jos aamupäivän lentotiedot pitävät paikkansa vielä klo 16. Pidän peukkuja, toivotan hyvää matkaa!

Onpa kumma kukka!

Onnistuin lopulta Kreetan-reissun viimeisenä päivänä lähellä ikivanhaa Lappan kylää näkemään kuvan kukkakummajaisen täydessä loistossaan. Itäisen Välimeren kasvioppaan mukaan se on Kreikan lohikäärmevehka (Dracunculus vulgaris - Dragon Arum), joka kasvaa jopa metrin korkuiseksi ja kukkii huhti-heinäkuussa. Ei ihme, että kasvi kelpaa puutarhoihin, vaikka lemuaa. Mikähän kotimainen ihanuus olisi yhtä muhkean eksoottinen?

Kreetan versio talviosta

Kevät etenee Pohjolassakin. Lähes ainoa paikka, missä nykyään voin tunkea sormeni multaan, on kotiparveke kukkaruukkuineen. Multaa ostin tänään, istutustöihin siirryn lähipäivinä. Muistona Kangasalan-aikojen komeista etupihan pikkutalvioryppäistä tarjoilen kreetalaisen version samaisen kasvin isosta muunnoksesta, isotalviosta (vinca major). Siitä äskettäisen Kreetan-matkan kasvioppaamme kertoi veret seisauttavan tarinan: muutama sata vuotta sitten, kun joku tuomittiin itäisen Välimeren alueella  kuolemaan, hänen päähänsä solmittiin seppele isotalvioista. Niinpä kasvia esiintyy kirkonmuurien ulkopuolella kaiketi siksi, että mestattujen ruumiit haudattiin siunaamattomaan maahan, johon isotalvio onnekseen sai karistetuksi siemenensä. Kuvan kasvi koristaa muuria Milin rotkossa, jossa on useiden vanhojen rakennusten raunioita. Joissakin niistä ovat aikoinaan majailleet muun muassa venetsialaiset veronkerääjät. Lienevätkö teloittaneet uppiniskaisia saarelaisia maksamattomista veroista ja koristaneet uhrit kukkaseppelein juuri ennen tuomion täytäntöön panoa?

Muuten: kameran asetuksista ei paljoa kannata mainita, sillä uljas Nikonini sai urakoida lähes tykkänään automaattiasetuksin. Aukon sekä ISO-arvojen säätöjen vaikutuksia valotukseen ja tarkennukseen treenailen pikku hiljaa, jotta saisin pusikostakin tarkasti esiin juuri sen kasvin osan, johon älyän tähdätä.

Ylängön lumo

Tuhkapilven sumentaessa yläilmakerroksia muistelen helpottuneena viime sunnuntaita, joilloin aivan aikataulun mukaisesti ihmiset pääsivät isolla lentokoneella Chaniasta Helsinkiin. Takana meidän 14 hengen porukalla oli mainio luontoviikko. Sen kohokohtia minulle oli kolmannen päivän, tiistain, vaeltelu vuorten reunustamalla Giuos Kampos -ylätasangolla. Vaikka tuuli kylmäsi, aurinko ja näkymät lämmittivät. Villit tulppaanit, anemonet ja orkideat kukkivat, lampaat määkivät ja kalkattivat kellojaan. Vuohiakin katraassa näkyi. Täytyypä kulkea silmät avoinna kotimaassakin! Ties mitä ihanuuksia osuu kohdalle...

Niityn lumo, oliivipuun uhkeus

Kreetan-viikon tiistairetki suuntautui Kedrosvuoren vuorelle Kentrohorin ja Plataneksen alueelle.  Mitä kukkaniittyjä siellä levittäytyykään! Kuva puhukoon puolestaan...

Vanhat, hyvin hoidetut oliivipuut varjostavat osaa niittyjä. Edessä näkyvän iäksi asiantuntija arvioi vähintään 500 vuotta. Ja yhä se kukkii luvaten runsasta satoa syksymmällä.

Kevät löytyi Kreetalta

Jos matkailu ei avarra, ainakin se ilahduttaa kuten viime viikko aurinkoisella Kreetalla. Päivi Tossavaisen Matkapaletti-niminen pikku firma (www.matkapaletti.fi) hoiti aterioineen ja kuljetuksineen kerrassaan mainiosti kevään kukkaloistosta kiinnostuneen ryhmän päivittäiset retket maastoihin, joille satunnainen matkailija tuskin olisi omin toimin osunut. Ja mitä kaikkea nähtiinkään: kukkivia niittyjä, ylänköjä, rotkoja, vuoria, merenrantaa, pikkukyliä ja vähän isompia paikkoja kuten Spili. Tutuksi tuli myös Rethimnonin kaupunki, jonne kuulemma moni palaa kerran käytyään. Tuntuu uskottavalta.

Ja oppaana oli kaiken aikaa myös kasviasiantuntija, joka äskettäin on julkaissut aiheesta täsmäopuksen nimeltä Itäisen Välimeren kasviopas. Tekijäryhmään kuuluivat Pentti Perttulan lisäksi Heli Perttula ja Ori Fragman-Sapir. Suosittelen.