Pari iltaa sitten Ruissalossa askeleet veivät tuulensuojaiselle rannalle, jolla myös nakuilijat tapaavat viihtyä. Tällä kertaa paikalla oli vain yksi kiviä kasaillut ukko, joka pian poistui. Jäljelle jäi namupaloja kärkkyviä pikku otuksia. Orava säntäsi ensimmäisenä miltei kylkeen kiinni, kun rupesin availemaan eväslaukkua. Kun mitään ei herunut, kurre loikki tiehensä. Silloin paikalla oli jo uusi yrittäjä kyttäilemässä. Kuvan naurulokki tepasteli edestakaisin valmiina hotkaisemaan, jos suupala heruisi. Ilmeisesti rannan vakituiset käyttäjät tarjoilevat yhtä ja toista syötävää, mutta minä pysyin kylmänä, vaikka tipu alkoi äkäisesti naristen äännellä. Kuulosti ihan kiroilulta. Ei sentään ampua ruiskauttanut haisevaa vastalausettaan yläilmoista käsin.
Lähellä uiskenteli kokonainen parvi joutsenia ateriapuuhissa. Niinpä luulisi lokeillekin löytyvän ruokaa luonnosta näin kesäaikaan. Rannalla piipersi myös yksinäinen alli. Kai se löysi syötävää vesirajasta, kun siinä niin uutterasti jotakin haki. Lokki oli ainoa, jonka yritteliäisyys kohdistui ihmisen eväisiin.
Paikka on kaiken kaikkiaan ylen ihana. Satunnaisenkin matkailijan kannattaa poiketa Ruissalossa ja hurauttaa saman tien Saarronniemen rannoille asti haistelemaan merituulia. Siellä tosiaan näkee lintuja läheltä avarissa maisemissa.
1 kommentti:
Hauska otsikko ja hienot maisemat narisijalla.
Lähetä kommentti