Vaikka blogitekstejä ei ole näkynyt yli viikkoon, jo sunnuntaiehtoona (8.8.) avasin kotioven pitkän päivän reissaamisen jälkeen. Aikaa vierähti tunteja kellon ympäri, ennen kuin Saarenmaan eteläisimmältä niemeltä ennätti Lietoon. Itämeri-näkymät jäivät avarina mieleen, samoin lämpö ja alueen tyhjyys. Niistä lisää tuonnempana. Marjastamisen alkuunkin pääsin, kun aivan majapaikan tuntumasta kuvan rannalta löytyi villin runsas kasvusto karhunvatukoita. Homma on jatkunut ja jatkuu kiivaana vielä koko tämän viikon, jotta talven varalle pakastimeen karttuisi vatukoiden lisäksi satsit viinimarjoja, karviaisia, mustikoita, punaisia vadelmia ja syksymmällä puolukoita, karpaloita, ehkä myös lakkoja. Tiedä sitten mihin omenasoseen tunkee, kun sitä meikäläinen on kaivannut jo toukokuusta asti. Silloin nääs loppui viimesyksyinen anti. Tiedoksi vaan, että siirryn tästä takaisin marjahommiin ja palaan jutuntekoon, kunhan kerkiän.
2 kommenttia:
Katselepa mun Viron kuvia , tuntuu siltä , jotta sielä on kuva samaiselta rannalta ....voisko olla ?!Kuka teillä kaikki syö ?Mulla on vielä toinen jääkaappi aika täys...
Jes, löysin kuvasi samalta Ohessaaren rannalta. Taustalla näkyvän talon on rakennuttanut suomalaispariskunta, joka asuu siellä vakituisesti. Kutsuivat visiitille ja kertoivat jänniä asioita sekä paikkakunnasta että olostaan ja tunnelmistaan.
Lähetä kommentti