Tuli äkkilähtö Liedosta Uudellemaalle, kun pääsin kaukomaille lentäneen sijaisena käyttämään valmiiksi ostetun teatterilipun. Siispä eilen auton nokka ensin kohti Siuntiota, hetken huilaus ja taas eteenpäin!
Illansuussa Siuntion rannalta startattiin kohti Helsinkiä ja ravintolan kokoisen mutkan kautta Kansallisteatteriin. Sen Pienellä näyttämöllä oli tarjolla Veijo Meren näytelmä Nuorempi veli vuodelta 1970. Siitä on vallan mainio neljän minuutin esittelyvideo nähtävissä teatterin sivuilla osoitteessa http://www.kansallisteatteri.fi/ohjelmisto/index.php?we_objectID=285. Videosta saa hyvän kuvan niin esityksen painotuksista kuin tyylistä. Iltaruskon maisemissa eletään.
Itse näytelmä tarjoilee kipeästi hauskan kuvan maalaistalosta, johon perikunta on juuttunut isännän kuoleman jälkeen. Vanhin poika kantaa hartiat lysyssä isännyyden taakkaa. Nuorempi veli kirmailee ja hulluttelee huolettomana. Kolme sisarta mustissaan kulkee äitinsä vanavedessä kirkkoon ja sieltä takaisin juorut mukanaan. Voi niitä juttuja! Tarkan ilkeitä, kateuden värjäämiä myrkkypistoja sinkoilee yhdestä jos toisestakin naapurista. Hulppea on myös kylän nuorten miesten pesäpallo-ottelu. Sukkelimmat pelaajat nappaavat myös naiset. Huimia piirtoja henkilöhahmoihin karttuu ripeästi vaihtuvin kohtauksin. Esimerkiksi yhä loittommas elävien joukosta kaikkoava vanhaemäntä kiikkustuolissaan lakkaa heilauttelemasta sääriään, mikä alkuun oli vahva osoitus elämisen meiningistä. Hän on täysin pihalla siinä vaiheessa, kun talon tyttäret ovat heikoin taidoin järjestelemässä perinnönjakoa. Vanhempi veli yrittää luikerrella voimattomana syrjään, nuorempi veli, joka pärjäilee hyvin palkkatyössä, viittaa kintaalla koko touhuun, perinnöstä jokseenkin osattomaksi jäävä tytär lähtee kiukuissaan talosta, toinen pelastautuu naapurin emännäksi, kolmas kai jää auttelemaan vanhapoikaisäntää. Tällä tavoin monet pientilallisten perheet ovat kaiketi hajonneet.
Tässä vielä kuva näytelmää esittelevältä sivulta:
Sääli ettei se, jolle lippu oli varattuna, päässyt itse näkemään tätä Meren hulppeaa näytelmää muutaman vuosikymmenen takaisista maaseudun hämäläisistä. Hän nimittäin on itse se nuorempi veli, joka pääsi kouluun ja sitä tietä tuskitta irti kotitalosta. Vanhempi veli tottui lapsesta asti näkemään itsensä seuraavana isäntänä, jolla ei ollut valinnan varaa. Ja - totta tosiaan - sisaret ovat hyörineet emännättömän kotitilan ympyröissä vuosikymmenestä toiseen.
1 kommentti:
Nähtävästi pidit . Olen itse menossa noin viikon pästä sitä katsomaan ,ja toivon totisesti että se on sellainen , ettei siinä tarvita sadetakkia , ei saappaita !Saa rauhassa naatiskella maalaisten elosta ...ja haikailla .
Lähetä kommentti