Kalkutusta Aurajokirannassa

Torstai-iltapäivänä suunnistin jalkapatikassa tuttua joen länsirannan reittiä tällä kertaa satamasta päin kohti keskikaupunkia. Paikallinen aviisi oli jo kertonut, että rannassa kaikaa kuukauden päivät kalkutus, kun entistä järeämpi juntta tunkee Myllysillan paaluja ohi joen pohjamudissa pötköttävien raitsikkakiskojen. Kalke on niin voimallinen, että tiistaina illansuussa se kaikui vaivatta sisälle Wäinö Altosen museoon ja tarjoili lisärytmiä Perin videoteoksiin jopa luurien läpi.

Siltatyömaan sivuitse puikkelehtimalla pääsee pian takaisin jokirantaan. Marina Palace -hotellin edustalla rakennetaan piilossa pressujen takana jotakin. Voi olla, että siellä syntyy lisää jääveistoksia. Tuttujen, mukavien sohvien paikalla jököttävät nyt jääpenkit ja niillä taljat istujien kankkuja lämmittämässä.

Olin niin jokirannan näkyminen ja rakennustyömaiden - taas yksi kerrostalo paalutettavana ja julkisivultaan korjattavana - lumoissa, että unohdin tyystin penkkariajelut. Niitä olisi nähnyt ihan lähellä Linnankadulla. Vain yhden kuorama-auton peräpään onnistuin nappamaan kuvaan. Sitten jo livahdin visiitille entiseen asuintalooni. Sisälle asti kuului torvien törähtely vielä pitkään abien jatkaessa kierroksiaan kaupungilla. Ja kaiken taustalla kaikui tasainen kalke Myllysillalta.