Carpelanin muistelu johdatteli ottamaan niin iisisti, etten edes blogitekstiä ole tuottanut. Tänään sitten iski morkkis. Löytyi jopa iso Nikon hyppysiin ja sillä yksi pikainen kuva työpöydän äärestä. Iltapäivällä ehkä tulee lisää kuvia, kun on sovittu kävelyretkestä Turun Katariinanlaaksoon. On nääs aika tiivistää harjoittelua ja tunnustella repun vaikutusta selkään ennen patikointia Keski-Englannin maastoissa.
Äskeinen hengähdystauko venähti yli puoleen tuntiin, kun Englantiin minutkin houkutellut ystävä soitti. Taivasteltiin Japanin tilannetta monen muuan asian lisäksi. Kun luonto näyttää mahtinsa, ihmisten konstit varjella ydinvoimalaitoksiaan ovat vähissä. On yhä vakavammin aihetta itsetutkiskeluun kaiken riskialttiin puuhastelumme kanssa. Vaikka moni on jo pitkään herätellyt ihmisiä muuttamaan elintapojaan, entinen meno jatkuu. Talous tähtää kasvuun ja kuluttamiseen. Tuotteet ohjelmoidaan kestämättömiksi, jotta uusia saataisiin myydyksi. Äskettäin tämäkin seikka tuli ilmi TV-ohjelmassa Hehkulamppuhuijaus, joka näytti, kuinka iät ja ajat palavat sähkölamput hylättiin tuottamattomina. Kestokulutustavaroista opittiin tekemään kertakäyttötuotteita olivatpa ne nailonsukkia tai pesukoneita, jotta kauppa kävisi.
Tällaiseen maailmanmenoon on puuttunut muun muassa Jani Laasonen blogissaan, jolla hän sanoo tekevänsä vaalityötään ja seisoo ilmeisesti vihreiden joukossa. Nyt hän kylläkin näkyy kirjoittelevan ihmisaivoista. Mutta tekstiä löytyy myös kirjoiksi koottuina niin rahan korruptiosta kuin itsensä tuntemisesta. Ja lukijoita riittää. Tähän täytyy vielä näin keskiviikkoaamuna nolona lisätä, että Laasonen edustaakin Piraattipuoluetta. Tulin näet vasta äsken googlanneeksi, mitä miehen nimen avulla löytyy. Tuossa edellä linkki muillekin tiedoksi, jos kyseinen porukka ja Laasosen tapa tehdä vaalityötä kiinnostaa.
Että tämmöisiä huokaisuja tänään. Iltapäivä aurikoisessa kevätsäässä vienee ajatukset ihan muualle.
6 kommenttia:
...ja minne vei ?
Vei liukastelemaan ylen jäisillä teillä ja poluilla. Ei siinä muuta ehtinyt miettiä kuin pystyssä pysymistä. Reppu, jossa kamera, termari yms., tuntui selässä, minkä panin merkille. Onneksi Englannissa Sherpa Van kuljettaa painavat tavarat. Selkärepussa kulkee vain vesipullo ja pikkuisen evästä. Ehkä myös hiukan vaatteita sateessa kastumisen varalta.
Ylellistä vaeltamista, kun ei kaikkea tarvitsemaansa tarvitse selässä kantaa. Kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että 10% painosta, niin vielä hyvä reppu kulkee selässä. Tärkeintähän ovat jalkineet! Upeat aurinkoiset säät houkuttelevat niin kävelemään kuin hiihtelemään hankiaisilla. Paha maailma ja onnettomuudet ja sodat tuntuvat silloin kaukaisilta.
Tuulikin kommentoi tosi asiaa. Caminoa reppu selässä taivaltanut ystävä on puhunut samaa repun painosta. Sekin on totta, että ulkoilu kevätsäässä palauttaa hyvää oloa. Jaksaa taas ottaa vastaan jos jonkinlaisia uutisia maailmalta.
Koska lähdet ? Kuulostaa tosi "maittavalta " ..ja kun ei mukaan pääse , näkee kai ainakin sitten upeita kuvia ?! Ja kuka on Mondo ? mainiota tekstiä...
Lähden pääsiäisen kynnyksellä ja palaan viikkoa myöhemmin. Viiden kuuden hengen porukalla taivalletaan, yksi ajaa Sherpa Vania. Sen kyytiin pääsee, jos ja kun vanhaa alkaa väsyttää.
Mondo on hauska tuttavuus viime keväiseltä Kreetan-reissulta.
Lähetä kommentti