Istuinpa aamuna muutamana kahvimuki hyppysissä mökkiterassilla ja mitä näinkään: kortteita taianomaisessa valaistuksessa! Jäi kahvi juomatta, kun tuli kiire sisälle Nikonia hakemaan ja saman tien pihalle kumartelemaan herkkien kasvien ääreen. Toimin aukon prioriteetilla (f/8, 1/160 s, ISO-200, polttoväli 46 mm) ja huomaan onnistuneeni melkoisen hyvin. Tummat kuuset tarjoavat jylhän taustan kortteiden hennolle vihreydelle. Mitään käsittelyä kuva ei tarvinnut, ei edes rajausta tai suoristamista, niin kuin kuvani usein tuntuvat vaativan.
Muutama ilta sitten sain lainata Nikonin maineikasta makro-objektiivia (200 mm, f/4, AF) ja tunnustella, mitä sillä syntyy. Viereisen palaneen puunpalan kuvan (f/4,5, 1/250 s, ISO-400, -0,7 step) otin etäältä. Objektiivi siis toimii komeasti myös telenä. Tarkkuus häikäisee. Ihmeekseni kätenikään eivät ole vapinallaan hämärtäneet yksityiskohtia. Sen verran raskas vehje on, että huomasin kaipaavani jalustaa. Se olisi erityisen tarpeen lähikuvia sihdatessa hankalasti kyykkysillään. Silti sain mielestäni yhden napakympin ihan vain nopsasti nappaamalla. Vai miltä tämä kolmas kuva (f/5, 1/200s, ISO-400, -0,7 step, polttov. 300) sinusta näyttää?
2 kommenttia:
No niin , kuvattavaa löytyy ! Osta sellainen kolmijalka , jos jalustaa kaipaat! Et sinä jaksa isolla jalustalla temppuilla , kun käsivaralla kuvaamiseen tottunut , iso jalusta on kuin kivi repussa .Siis sinä saat kaiken ohjelman ihan käsivaralle ? Myös tarkennuksen ? vai tarkentaako kamera AINA automaattisesti niiden arvojen mukaan , mitä olet asettanut ? Minulla tekee niin , kun on tuo zoom , kiinteällä objektiivilla voisin tarkentaa entiseen tyyliin -eli just siihen , mihin halua. Nyt ei sitä vielä ole , ehkä joskus.
Objektiivi toimii sekä automaatilla että käsisäädöllä, hitaasti. Malttia tarvitaan. Kaapistani löysin jonkilaisen kolmikoipisen teleskooppijalustan, mutta melko hutera se on. Ei mikään Manfrotto. Mutta ensi viikolla, jolloin kuvaan paljon, jalusta kelpaa avuksi tosi paikassa.
Lähetä kommentti