Keski-Suomen leppeitä maisemia

Kuusamosta runsas viikko sitten palatessa Kuusaankoski Laukaalla tarjosi reissun viimeiset virtaavan veden elämykset. Alkukuva näyttää maisemaa helteisen lauantaiaamun hiljaisuutena. Yhä on näkyvissä uittoa ohjanneita rakennelmia, vaikka tukkeja ei enää koskessa solju kuin ehkä satunnaisesti. Pikku hiljaa heräilevän rantakahvilan parkkipaikallakaan ei vielä ollut muita autoja, kun sinne omani pysäköin. Hyppysissä Canonin Ixus olin valmis kierrokseen.

Kasvi- ja maisemakuvauskurssin oppeja piti yrittää toteuttaa myös pokkarilla. Ihan nappiin ei onnistunut päivänkakkaroiden kuvaus, sillä taustan taivas on palanut puhki. Olisi pitänyt miinustaa EV-lukemaa. Ihanalta kukkaketo silti näyttää. Kuvaa kelpaa katsella talven synkeinä päivinä...

Runsaasta kuvasadosta valitsin tähän vain yhden  koskiostoksen. Siinä näkyy, kuinka paikka kaikin puolin tarjoaa kävijöille ihmeteltävää. Rohkeimmat pääsevät laskettelemaan kuohujen seassa ja miettimään, kuinka kummassa muinaiset tukkijätkät ovat voineet pysyä tukilla pystyssä kuohuvassa virrassa. Tuskin joka äijä edes yritti, mutta taitavimmat niittivät mainetta ihailtuina mestarismiehinä.

Keitele-Päijänne -kanavareitille sijoittuva Kuusaankoski on neljän kyläkunnan Pellosniemen, Petruman, Haapavatian ja Laukkavirran yhteinen rajapaikka. Kosken ylittää niskalta maantiesilta, alajuoksulta rautatiesilta. Ensimmäinen maantiesilta kosken yli rakennettiin jo vuonna 1844, nykyinen teräspalkkisilta on 1930-luvulta. Kuusaankosken rannoilla on ollut teollista toimintaa jo kauan aikaa. Itärannalla sijaitsi vesimylly ja länsirannalla Varjolan mylly sahalaitoksineen. Koskessa oli myös uittorännejä ja itärannalla punatiilinen sähkölaitos. Vain sähkölaitos on yhä nähtävissä näistä rakenteista Kuusaankosken maisemassa. Kosken rannalla on ollut myös runsaasti rakennuksia, joissa toimi kahviloita, sahalaitos ja tukkimiesten asuntoja. Kosken länsipuolella sijaitsevat Varjolan ja Kummun talot sekä Kuusaan nuorisoseuran talo.

 Varjolan talo 2.7.2011