Kukahdus Kuusamosta

Viime viikko vierähti Kuusamossa Oulangan kansallispuiston maisemissa, joissa kameralle löytyi kosolti käyttöä. Koko matkan aiheena näet oli hankkia oppia kasvi- ja maisemakuvauksesta ammattivalokuvaajan Paavo Hamusen (www.paavohamunen.com) opastuksella. Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto ilmoitteli jo talvella Kamera-lehdessä tästä kurssista, jolle oitis ilmoittauduin. Koulutuspäällikkö Kari Kantola oli tiiviisti ryhmän mukana ja osoittautui hänkin valokuvauksessa melkoiseksi ammattilaiseksi.

Viime tiistaina puolilta päivin 14 osallistujan kokoinen porukka löysi toisensa  Kuusamon keskustaan perustetusta Hannun jäljet -luontokuvakeskuksesta (www.hannuhautala.fi). Hautalan 70-vuotispäivien kunniaksi koottu näyttely katsottiin tarkkaan, ennen kuin köröteltiin letkana Oulangan tutkimusasemalle majoittumaan. Vielä samana iltana päästiin tosi toimiin läheisellä suolla, jolla tosin tikankontit jo olivat ohittamassa kukintaansa. Mutta olenpa nyt nähnyt näitäkin harvinaisuuksia omassa kasvuympäristössään. Myös kulleroita löytyi, moni aivan hehkeänä, kuten lähikuvaharjoitelmani todistaa.

Samalla iltareissulla tuli tutkituksi kääpiä. Kuvan koivu toimii vielä jonkin aikaa niiden ravintolana, kunnes vihonviimeisetkin tähteet häviävät lahotettuina maahan.

Keskiviikkona tehtiin koko päivän retki Oulankajoen kanjoniin ja päästiin kuvaamaan maisemia.  Esimerkkikuva on otettu laadukkaalla Nikonin makro-objektiivilla zoomaten. Kuvauspaikka sijaitsee korkealla jokiuoman yläpuolella, vaikka sitä ei ehkä kuvasta huomaa.

Viimeinen kuva on yöretkeltä Kitkajoelle. Ensin kuvattiin jyrkänteeltä laajaa maisemaa laskevan auringon valossa. Puolen tunnin piilossa olon jälkeen nähtiin taas auringon pilkistävän sieltä, minne se vastikään oli painunut. Oli taas oiva hetki kuvata.

Aamulla neljän aikoihin päästiin toiseen ja samalla yön viimeiseen kohteeseen Kitkajoen Myllykoskelle tutkimaan, miten veden liikkeen saisi vangituksi kameraan. Minä olen vielä kuvaajana niin noviisi, etten alkuunkaan osannut säätää aukkoa ja sen myötä valotusta niin kuin moni muu. Niinpä kuva on kyllä tarkka eikä sommittelukaan ole ihan pielessä, mutta tulos on kovin realistinen.Tietyin asetuksin kuohut tallentuvat vauhtia korostaen niin, että yksittäiset tyrskyjen piirteet sulautuvat lennokkaisiin pyyhkäisyihin. Sellaisia sai nähdäkseen perjantaiaamupäivän sessiossa, kun kaikki toivat pari omaa kuvaansa Paavon ja samalla koko porukan arvioitavaksi. Erinomaista katsottavaa ja kuultavaa! Yksi kurssilaisista, Anna-Liisa Pirhonen, julkaisee kuviaan myös omassa nettigalleriassaan.

Mainiot, työntäyteiset päivät askarruttavat edelleen. Iso kamerani, se Nikon D90, sopii nyt entistä paremmin hyppysiin, kun rupean syynäämään, mitä kasveja mökkitontilta löytyy. Ennen reissua jo huomasin heinikosta komean maariankämmekän. Mitähän muita harvinaisuuksia lammen tuntumasta löytyneekään...