Kuvattomasta kuvallista kertomusta

Eilen jo piti näyttää kuvina, mitä lammella tapahtui. Mutta tietokone teki tenän: tungin korttia tiettyyn kohtaan kuten ennenkin - turhaan. Kone ei ollut moksiskaan, kuvat kumminkin tallessa muistikortilla ja näkyvissä kamerassa. Että tulikin jätetyksi kaapeli mökille! Niinpä yritän liittää pari kuvaa tuonnempana tähän purkaukseen. Ja tässä sitten ensimmäinen otos, mökiltä mukaan liitettynä.

Ostin näet hirvikärpästen torjuntaan verkkoanorakin Erätukusta hintaan 10,90 euroa. On siinä hirvikärpäsillä yrittämistä, kun verkkovaate kattaa ihmisen koko yläkropan. Kaulan kohdalta löytyy vetoketju, jonka voi kiskaista auki, jos ahdistaa. Tänään luin lehdestä, että näihin aikoihin kuoriutuvat hirvikärpäset etsivät uusia isäntiä koon ja tummuuden perusteella. Kannattaa lähteä metsään valkoisissa hynttyissä, kun ei koolleen voi mitään. Ehkä joskus tulee myös kokeilluksi sukkahousuja pankkirosvon tapaan päässä kuten Tuulikki. Ainakin varaan mökille passelit varusteet niille, jotka eivät vielä ole kokeneet hirvikärpästen pörräämistä niskavilloissaan. Sienimetsään on näet päästävä, samoin puolukkaan, vaikka puolukkasato ei ihan vielä ole kypsää.

Toinen juttu on se, miten pitäisi suhtautua susiin. Niitä kuuluu majailevan yhä vahvistunut lauma Nousiaisten metsissä. Jopa kahteen otteeseen sudet ovat napanneet koiran läheisen Turtan tilan pihalta. Mökki muuten sijaitsee suurimman Turtan lammen rannalla... Vielä en osaa pelätä susia, kunpa ei tarvitsisi oppiakaan. Onneksi en omista koiraa. Naapurissa vahtii tätä kulmakuntaa muhkea belgianpaimenkoira. Omistaja tarkkailee käärmeitä, etteivät ne pääse puraisemaan uskollista ystävää. Kuinka suuri olisikaan suru, jos susihukka nappaisi otuksen.

Toisenkin susijutun kuulin vastikään lähitalon isännältä, kun hän kävi tyhjentämässä jätevesisäiliön. Viime viikolla eräänä aamuna hänen emäntänsä oli katsellut ikkunasta pellolle ja ihmetellyt, kurkiko se siellä liikuskelee. Mutta kun otuksesta erottui korva ja toinenkin, oli pakko huomata, että kyse oli ihan muusta kuin linnusta. Kaikessa rauhassa otus, joka tosiaan osoittautui sudeksi, nautiskeli peura-ateriaa. Sittemmin toinen viljelijä osui kyntöhommissa samaan paikkaan ja korjasi raadon loput pois traktorin tieltä. Ihmisiä sudet eivät kuulemma ole hätyytelleet, ainakaan vielä. Sietääpä silti varautua siihen, mistä Vanski kommentissaan kertoo: susia voi ilmestyä pihaan asti öiseen aikaan.

Jos onnistun jälkikäteen liittämään tähän blogijuttuun pari eilen napattua kuvaa, näytän, mikä vaarattoman oloinen parvi lammella kiinnitti huomiota. Melkoinen parvi isoiksi kasvaneita sorsanpoikia siellä äänteli, pulikoi ja väliin huilaili isoilla kivillä. Taisi porukka olla muuttopuuhissa. Ehkä uistinvidan seasta löytyi sopivasti myös syötävää.