Aamulla varhain perämetsän puut juorusivat öisistä puuhista oksillaan. Niille oli pölähtänyt parvi liehuhelmoja äänettömään tanssiin. Tanssin hulmahduksista oli yhä jäljellä seitti siellä, toinen täällä, kun hiippailin kamera hyppysissä mänty männyltä halki piskuisen metsän. Höyhenenkeveitä pukuja kastehelmikoristein erotti vielä yhdeksältä, mutta itse tanssijat samoin kuin pukujen kutojat lymysivät jo piiloissaan. Kunpa eivät olisi juhlan tiimellyksessä nauttineet maasta työntyvää, huumaavan punaista houkutinta. Sen vaikutuksesta matka jatkuisi ties vaikka maahisten maanalaisen maailman ääriin. Eikä uusista tanssiaisista perämetsän puissa olisi aikoihin toivoa.
4 kommenttia:
No löytyihän se kuva ! kaunista on , syksy on kameralle otollinen .Miten se "hirviasu "käyttäytyy ?! Kolistelet otukset rapun pieleen vai joudutko ihan nyppimään ? Eihän ne roikaleet kuole edes litistellessä , saa oikein hurjana puristella agressioitaan . Ja niiden susien kanssa kyllä kannattaa olla varovainen silloin , jos ne pihapiiriin tupsahtaa ; metsässä kuulemma pakoilevat ihmistä.Mutta kotieläintä älä ota ! Jännää , sanoisi Arto !
...ja piti sanoman , jotta olet sinäkin satusi lukenut ...
Jes, jes. Niin ja siitä verkkoanorakista hankin eilen kokemuksia sienimetsällä. Hirvikärpäset pysyivät loitolla, mutta kuuma tuli. Oli riisuttava takki verkon alta. Sitten tein vielä tovin hommia mökin ympärillä ilman suojuksia, kävin suihkussa ja löysin hirvikärpäsiä päästäni tukanpesun jälkeenkin. Kulkivatko kiusanhenget vaatteissani sisälle vai onko niitä pirulaisia jo pihallakin? Hulluinta oli, että yksi pahalainen oli viihtynyt karvoissani iltaan asti. Vasta Liedossa revin sen kaksin kynsin kappaleiksi.
Juu , ja ne tykkää saunasta ..että kylvetä vähän ...
Lähetä kommentti