Perheidyllejä kuvina, kokemuksina ja tutkimuksen kohteina

Syksy toi mökkiläisen ihmisten ilmoille jopa niin, että osallistuin tänään veteraaniopettajien peesissä näyttelyretkeen. Turun taidemuseossa on näet meneillään  niin mittava ja mainittava Carl Larsson -näyttely, että kruununprinsessa Victoriakin seurueineen tutustui siihen taannoin Turku-visiitillään.

Oheiset kuvat löytyivät museon nettisivuilta; vieressä yläosa taiteilijan  hyvin isokokoisesta omakuvasta, joka on lainassa Göteborgin taidemuseosta. On kuulemma tarvittu kolme täystoimista vuotta näyttelyn kokoamiseen.

Teoksiin pääsee tutustumaan heti museon alakerrassa. Ensimmäiseen saliin on ripustettu nuorena Ranskassa maalattuja teoksia. Siellä Larsson tapasi tulevan vaimonsakin maalauspuuhissa. Äkkirakastuminen lehahti kummassakin, eikä aikaakaan, kun pari jo avioitui. Ilmeisesti pääosin onnellinen perhe-elämä Sundbornin-kodissa Taalainmaalla tarjosi runsaasti aineksia niin maalauksiin kuin Karin-vaimolle omaperäiseen sisustamiseen.

Myös lasten  ja omien vaatteidensa suunnittelijana kuvataiteilun jättänyt vaimo on ollut luomassa vapaata - ei enää korsettia! - elämisen tyylisuuntaa. Sitä jatkaa ja varioi nykyään muun muassa Ikea huonekaluissaan. Larssonien kodista on runsaasti kuvia sekä ulkoa puutarhasta että talon sisältä. Monissa kuvissa näkyy myös perheen lapsia kuten tässä Ehtojen luku -maalauksessa.

Ison perheen elättämisessä ovat olleet avuksi lukuisat kirjojen kuvitukset ja julkiset työt. Niistä on tarjolla komeita esimerkkejä. Useat Larssonin työt ovat tuttuakin tutumpia kirjojen sivuilta. Mutta sitä en tiennyt, että hän on kuvittanut myös Sakari Topeliuksen Välskärin kertomukset. Pitääpä joskus kirjastossa katsoa, ovatko kuvat sittenkin tuttuja. Myös Larssonin innostus japanilaiseen puupiirrostaiteeseen näkynee sekin kuvituksissa yhtä lailla kuin maalauksissa.

Muuten: kuulin kiinnostavan kommentin Japanista: myös pohjoismainen taide on tarjonnut vaikutteita kauas itään. Suorastaan siltaa Suomen ja Japanin välille rakensi Kaii Higashiyama. Hänen maalauksiaan on ollut esillä ainakin Tampereella ja Helsingissä. Helpoimmin esimerkiksi Matka valkeaan yöhön -teoksia voi katsella netissä.

Eikä tässä kaikki, sillä iltaa tuli istutuksi Liedon Vanhalinnan entisessä navetassa kuuntelemassa kahta "Liedon yliopiston" Studia generalia -luentoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Oma tytär, tutkimusjohtaja Hanna Lagström, oli ensin äänessä ja esitteli, mitä mittavaa Turun yliopiston Lapsi- ja nuorisotutkimuksen keskus aiheesta puuhaa.

Toisena valotti kokemuksiaan isänä toimittaja-kirjailija Roope Lipasti. Neljän lapsen kanssa kasvaminen on tuottanut melkoisen asiantuntemuksen, onhan vanhin lapsi jo 15-vuotias. Esitykset täydensivät toisiaan: ensin kuultiin yleisiä näköaloja, sitten mainioita arkikokemuksia. Niitä täydensivät Anton Lipastin piirrokset. Alkutaival antaa aihetta uskoa, että poikaa odottaa  menestys taiteilijana. Tuskin hän kuitenkaan etenee Carl Larssonin idyllien suuntaan,  ainakaan nyt nähtyjen kuvien perusteella:

Tarjolla oli myös valikoima pojan taidokkaita sarjakuvia seinäripustuksena. Melkoinen tekijä!