tiistai 18. lokakuuta 2011

Tässäpä kongressi!

Hyppysiini osui viikko sitten jo nimensä perusteella ällistyttävä kirja Futurologinen kongressi. Sen on kirjoittanut puolanjuutalainen, mutta katolisen kasvatuksen saanut Stanislaw Lem. 145-sivuinen opus ilmestyi 1971, suomeksi Riita Koiviston ja Kirsti Sirasten kätilöimänä 1978. Työ on tosiaan vaaatinut sellaista kielitaituruutta, että on ihan paikallaan verrata työtä synnyttämiseen. Aika, jota kirjassa eletään, tuottaa muun muassa uusia sanastokummajaisia, joille kääntäjät ovat hikoilleet suomenkielisiä vastineita.

Kirja oli kuulemma löytynyt Turun kaupunginkirjaston uumenista pitkällisen hakemisen tuloksena. Ei siis ihme, ettei kansipaperista ollut enää mitään jäljellä. Kansikuva löytyi Lemin virallisilta kotisvuilta.

Pari päivää luin outoa opusta pääsemättä kunnolla perille, mistä muusta on kyse kuin maapallon kammottavasta tulevaisuudesta. Sitä pohtimaan on Etelä-Amerikan Costaricanaan kutsuttu koolle futurologeja. Näitä sijoitetaan asumaan valtaisaan Hilton-hotelliin. Se sortuu tuota pikaa, ja onnekkaimmat (etuoikeutetut) piiloutuvat viemäriverkostoon rakennuksen alla. Sinne päätyvät myös kertoja Ijon Tichy, Lemin alter ego,  ja professori Trottelreiner. Heille tapahtuu sittemmin aivan uskomattomia juttuja ruumiin jäädyttämisineen ja henkiin herättämisiseen kaukana tulevaisuudessa. Tai ei sittenkään "tapahdu", vaan Tichy pääsee tai joutuu mielikuvitukselliselle tripille. En pysynyt kärryillä kaikissa volteissa. Ihmekös tuo, kun Lemin älykkyysosamäärän tiedetään olleen 180. Minun osamääristäni ei ole tietoa. Aavistelen kuitenkin, etten hätyyttele Lemiä tällä tai muullakaan saralla...

Enempää en referoi kaoottisia, psykedelisiä tapahtumia, jotka osoittautuvat monikerroksisiksi harhoiksi. Hallitsemattoman suureksi paisunutta ihmiskuntaa, sen yksilöiden tajuntaa ja tunnetiloja näet säännellään erilaisin kemikaalein, että he sopeutuvat kyhjöttämään ahtaissa asumuksissaan, jos oikein muistan.

Kattava kuvaus kera lukukokemuksen löytyy tästä blogista. Samaisesta blogista löytyy pitkä lista scifi-, huumori- ja muita kirjoja. Siksi toiseksi tämä Jaakko-niminen tamperelaisbloggaaja pitää ainakin yhtä muuta palstaa. Siinä hän tarjoilee itsestään paljastavia, kukkoileviakin tietoja kuvien kera, ei hassumpaa. Lieneekö sekin osa scifi-harrastajan imagoa?

Ei kommentteja: