Tänään Liedon Kirkonkulman koulun kentälle pystytettiin jääkiekkokaukalo. Nyt puuttuu enää talvi. Viime vuonna se ilmaantui jo marraskuussa niin voimallisena, että kaukalon rajaaman tilan lisäksi koko kenttä jäädytettiin. Meikäläinenkään ei hidastellut, vaan kaivoin luistimet jalkaan ja annoin liukua. Monesti lapsukaiset kentällä tulivat juttusille. Tyttöjen kanssa yriteltiin kolmosia ja piruetinpoikasia. Jonkun poikalapsen orastava miehisyys kesti sen, että autoin hänelle luistimet jalkaan. Taisi kaveri ensin nykäisi hihasta ja kysäistä apua. Sitä olisi taas tarjolla, kunhan talven odotus palkitaan pakkasilla ja lumentulolla.
Parvekkeella kumquat värjöttelee kuin odottaisi oikeita kesäkelejä. Eivät kehity kukat enää hedelmiksi, ei nouse uusia versoja. Harkitsen tässä etelän oloja kaipaavalle helpotusta. Olisko ratkaisuna siirto sisälle käytävän porrastasanteen ison ikkunan ääreen vai kuivuuko kasvi stressaantuneena äkkilämmöstä? Ehkä kuitenkin kannattaa yrittää. Pelastuisi edes yksi parvekekasvi lisää ottamaan kanssani vastaan uutta kevättä.
Villiviini on joka tapauksessa toinen. Se näet selvisi viime talven pikästä pakkaskaudesta ja röyhähti kesän mittaan niin muhkeaksi, että jokunen verso joutaisi häviämäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti