Valoa sieltä täältä

 Iltapimeällä vasten mustaa taustaa syntyivät ensimmäiset yritelmät muotokuviksi. Hyvän matkaa kolmatta kymmentä kuvaa syynättiin myös tietokoneen ruudulta. Kolme neljä havaittiin melko kelvollisiksi. Yksityiskohdista hyviltä näyttivät ylhäältä valoa saaneet hapset. Valo osui tässä tulemaan sopivasti niin, etteivät edes taustakankaan rypyt erottuneet. Toistaiseksi näet käytössä oli vain ohut lakana, josta sopivan vino valo poimi joka rypyn.

Sivuvaloa suunnattiin ja heijastettiin kahden varjon avulla. Niiden paikkoja täytyy oppia vaihtelemaan ja säätämään, kun käytössä on useita salamia. Ne kaikki pystyy laukaisemaan D90:n salamalla. Jotta homma onnistuu, on oltava tarkkana kameran tiettyjen säätöjen kanssa. Siinä eläkeläiselle askaretta!

 Sitten kun väläykset tulevat just niistä salamalaitteista kuin on tarkoitus, voi käydä kuten viereisessä kuvassa: jokin osa naamataulusta nappaa valoa aivan hassusti.

Tässä kuvassa varjojen suuntaus onnistui jo hiukan edellistä paremmin, muttei vielä ihan nappiin.

 Seuraavaksi leikin alkaneen viikon mittaan pienillä pöytäsalamilla. Nekin pystyy laukaisemaan kameran omalla salamalla, kunhan muistaa virittää sen ja säätää koko laitteen muutenkin passelisti. Esimerkkikuvassa valo hellii aika hauskasti hedelmiä korissaan.

Tässä vielä yksi pikaisesti toteutettu asetelma. Edes pikku salamien paikkaa ei vaihdettu, mutta rajaus on tässä tiiviimpi kuin edellisessä hedelmäkuvassa. Tutkin seuraavaksi, mitä rekvisiittaa kotoa löytyy näihin salamavalotreeneihin. Joitakin tuloksia ehkä ennen pitkää näkyy näilläkin sivuilla. Näin ainakin yritän lietsoa itseäni ahkeroimaan valojen kanssa ja samalla nujertaa kaamosta loitommas.