Lunta enemmän kuin teatteria

Lauantaina Helsinki veti puoleensa. Oli sovittu tyttärentyttären kanssa, että me tammikuun synttäritapaukset juhlimme karttuneita vuosiamme yhdessä. Hommasin kummallekin sopivaan päivään teatteriliput Homo! -musikaaliin (http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/homo/), josta syksyllä luin arvostelijan kehut. Surku vain, etten paikan päällä yltänyt kriitikon innostukseen. Vaikka meteli oli melkoinen, torkahtelin useaan otteeseen, mikä on vallan tavatonta. Onneksi nuorempi juhlija sai hyvin kiinni esityksestä. Eikä hommasta sitten sen enempää.

Mutta melkoinen kokemus oli päästä osalliseksi hesalaisten lumitilanteesta. Lauantai-iltana jo säätiedotukset valistivat siitä, mitä tuleman pitää. Eivät suotta varoittaneet: yöllä alkanut pyry yhä jatkui sunnuntaiaamuna, kun jalkapatikassa lähdimme siihen osaan Lauttasaarta, jossa auto yöpyi. Jo oli kinoksia ja autoja lumimöykkyinä pikkukatujen varsilla. Joten kuten jalankulkija mahtui sekaan. Tutun luota avautui ihmeellinen näkymä puistoon, jossa hiihdettiin, kun kerran passelia maastoa on tarjolla.

Pyry lykkäsi yhä lisää lunta taivaalta, kun aloin harjata omaa kulkupeliäni ajokuntoon. Talkkari otti osaa kovaan kohtalooni ja auttoi alkuun lykkimällä enimmät lumet syrjään auton viereltä. Siitä sitten lähdin pinnistelemään kohti Länsiväylää. Piti ehtiä ehjänä seuraavaan paikkaan. Reissu epäilytti, sillä mielessä kummitteli kuvia Lahden väylän kolarisumasta edellisessä lumimyräkässä. Onneksi lähes kaikki ajoivat varovaisesti. Pääsin hyvin perille Kirkkonummen tuolle puolen,  jossa pikku tietkin oli ehditty aurata. Visiittipaikan ahtaimpia kulkuväyliä isäntä viimeisteli lumilingolla.

Lumentulo muutti suunnitelmia kotiin paluusta. Jäin yöksi hyvien ystävien mainioon majataloon.

Aamulla pyry oli tiessään. Silti sivutieltä Hangon tielle en päässyt vaivatta, koska sohjo teki auton pyörille tempun. Mutta apukin oli lähellä, sillä joutilaana takakontissa jo pitkään reissanut Fiskarsin lapio tuli ensi kerran käyttöön. Lykin sohjot sivuun ja pääsin kuin pääsinkin isolle tielle. Kotona sitten jo paistoi aurinko niin vetoavasti, että sai minut liikkeelle luistimet jalassa. Ensi esitys tämäkin. Ja tilaa riitti, kun koululaiset lomailevat kuka missäkin.