Suolakurat veks!

Hesan-reissun jälkiä putsattiin tänään, kun vein auton vihdoin pesuun. Paikkakunnalta löytyy yrittäjä, joka parilla kympillä putsaa maantien suolakurassa ryvettyneen kulkuneuvon putipuhtaaksi. Käsittelyyn kuuluu painesuihku ensi alkuun, sitten shamppoovedellä harjaus, painepesurihuuhtelu ja lopuksi säämiskäkuivaus sekä päältä että oviaukoista. Tarvittaessa pestään myös matot samaan hintaan. Sisätilojen siivouskin kävisi päinsä, mutta tietysti eri hintaan.

Muutaman kerran kaarani on hoidettu Liedon autopesussa. On mukava teettää homma yrittäjällä, joka vastikään on investoinut kunnon laitteiden lisäksi isoon halliin. Siitä kuulemma osa siirtyy vuokralaisen käyttöön, mikä tuottaa omistajalle muitakin tuloja kuin autojen pesusta saatavat. Kaikki on tarpeen, sillä viime syksynä yrittäjän edellinen työpaikka, urheiluliike, lopetti toimintansa Liedon keskustassa. Kuulin, että kaupankäynti pikku liikkeessä alkoi hiipua sen jälkeen, kun Myllyn iso ostoskeskus avattiin Raisiossa muutama vuosi sitten. Eivät ihmiset osta kotipaikkakunnalta, jos riittävän läheltä löytyy runsaita tuotevalikoimia kilpailukykyisiin hintoihin.

Kolmatta tai neljättä vuotta urheilutarvikkeita on ollut tarjolla myös Turun Skanssissa, jonne Liedosta on matkaa vain kymmenisen kilometriä ja jossa ostoskeskus laajenee laajenemistaan. Autoilijoita houkuttelevat isot parkkitilat. Niistä osa sijaitsee rakennuksen pohjakerroksessa, mikä tietää mukavasti lämpöasteita talvipakkasellakin. Tällaisissa parkkitiloissa kelpaa kuivatella vasta pestyä heppaansa, ettei se oikopäätä jäädy. Tänään tosin ei ollut moista vaaraa, paremminkin harmittivat suojakelin roiskeet.

Kevätlämpimillä ehkä taas rupean itse pesuhommiin itsepalvelupaikassa, koska sellaisiakin löytyy. Yksi on sopivasti Kaarinan uimahallin tuntumassa. Sieltä tullessa voi nopsasti pesaista myös auton. Kaksi polettia antaa riittävästi pesuaikaa ja maksaa yhteensä kuusi euroa. Kesällä sitten painelen tyttären pihalle kohisuttamaan kauan sitten itse ostamaani painepesuria. Lisäksi uitan pesusientä ämpärillisessä vettä, johon en enää lorauta tiskiainetta, vaan ihka oikeaa autoshamppoota. Kuivausta varten olen investoinut jopa aitoon säämiskään, vaikka keinotekoisiakin kuivausliinoja varusteistani löytyy. Mutta en mainosta niitä ainakaan sille ammattilaiselle, joka taannoin tiukasti opasti minua autonpesun hienouksiin turkulaisessa autoklinikassa. Selvä se, että valistusta tuli aimo annos myös pikapesukoneista: niiden harjoihin ei passaa autoaan viedä naarmuuntumaan. Siispä jynssään itse tai jynssäytän siellä, mistä palvelua saa.