keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Peri ja WAM esittelevät valokuvia


Valokuvakeskus Perissä on meneillään näyttely nimeltä SELF-PORTRAITS, SILENT VOICES. Sen tekijät ovat Silvia Reichenbach, Paola Livorsi ja Saila Susiluoto.

Susiluodon Huoneiden kirja -runoteoksen proosarunot ovat olleet inspiraation lähteenä Reichenbachin paikkasidonnaisille omakuville ja Livorsin kuviin suunnittelemille äänimaisemille, joissa tekijöiden kaikilla äidinkielillään lausumat runokatkelmat sekoittuvat luonnonmukaisiin äänitehosteisiin ja syttyvät soimaan niitä lähestyttäessä. Galleriavieras kohtaa teoksen samanaikaisesti visuaalisesti, auditiivisesti ja fyysisesti. (http://www.peri.fi/?page=16)

Eilen illalla näin kuvat ja kuuntelin tovin myös ääniä. Huomaan, että kuvaajat tutkivat valojen suuntaa ja suosivat luonnonvaloa. Minä puolestani testasin taas, mitä jälkeä syntyy Nokian N8:n kameran käsisäädöillä ilman salamaa. Sanoisin, että kohtalaista varsinkin tässä kuvassa:

Kuvissa häämöttää naishahmo. Välillä se näkyy selvästi, mutta aina jotenkin syrjässä olevana, yksinäisenä. Näitä erikoisia sommitteluja, paikkoja, kuvakulmia katselin mielelläni.
Wäinö Aaltosen museossa on sielläkin esillä valokuvia näyttelyssä nimeltä Äärimmäisyyksien yhteinen tekijä - 20 vuotta valokuvakoulutusta Turussa (http://www.wam.fi/public/default.aspx?contentid=326339&nodeid=10898).

Yksi huoneellinen löytyi sellaisia kuvia, joiden parissa viihdyin melko pitkään. Kuvaajan nimeä en muista, mutta asetelmat jäivät mieleen ja se, että monen kuvan alaa rajasivat mustat verhot. Sommitelmista löytyi käärmeitä, hämähäkkejä, outoja heinäsirkkoja - ihmisistä vain esimerkiksi käsi kyynärpäähän asti. Kiehtovaa.

Moni kuvaaja taituroi animoimalla töitään tai tekemällä homman suoraan videokameralla. Sitten otoksia on leikelty ja liitetty uusin tavoin toisiinsa. Monet teokset ovat myös äänekkäitä ja niitä katsotaan pimeässä. Pitkään en niiden parissa viihtynyt enkä päässyt perille, mistä oikein on kysymys. Se tuli kuitenkin selväksi, että valokuvat ovat TAIDETTA, jotkut hämmästyttävän isokokoisia ja teknisesti suuritöisiä. Ne täyttävät koko seinän. Jänniä pikkuteoksia puolestaan on saatu esille myös kännyköiden näytölle.

 

 


 

 

2 kommenttia:

vanski kirjoitti...

Onpa rauhallinen huone.Ja miten nukuit yösi kaikkien käärmeiden katselun jälkeen ?!

Lissu kirjoitti...

Hyvinhän minä nukuin. Jäi kumminkin mieleen, että ainakin yksi käärme, semmoinen korallikäärmettä matkiva, oli kuin koru naisen kädellä.