Yukio Mishiman Kultainen temppeli - aimo annos kauneutta ja pahuutta

Mietteliäänä kuvassa kauas katsova mies oli alunperin Kimitake Hiraoka, joka vaihtoi nimekseen Yukio Mishima (1925 - 1970). Hänen kirjailijanuransa alkoi Yasunari Kawabatan avustuksella. Menestystä tuli pian, kuten Ville Similä mainitsee artikkelissa Yksi Nobel ja kolme itsemurhaa HS 8.10.2011.

Tallensin taannoin telkkarista tulleen leffan Elämän neljä lukua. Se kertoo pääpiirteissään Mishiman elämäntarinan äkkijyrkkään loppuun asti ja tarjoaa häkellyttävän näkymän hänen aatteisiinsa. Mishima  väläyttää japanilaisuudesta esiin tyystin erilaista kuvaa kuin Junichiro Tanizaki, jonka Makiokan sisaruksiin ihastuin ikihyviksi. Mishiman tuotannosta käsiini sain Kultaisen temppelin (The Temple of the Golden Pavilion. 2. painos 1959; suom. Sirppa Kauppinen 1983). Kirja kiinnosti kovasti siitäkin syystä, että muutaman vuoden takaisella Japanin-matkallani kiertelin turistina temppeliä. Nykyinen rakennus on vuodelta 1955. Se loistaa lammen rannalla paikassa, josta eräs munkki poltti paviljongin 1950. Poimin alle temppelin kuvan Wikipediasta, vaikka voisin tarjota myös oman otokseni paikasta.

Kultaisessa temppelissä Mishima ohjaa lukijansa nuoren miehen mielen liikkeiden kautta buddhalaiseen mietiskelyyn ja samalla matkalle kohti äärimmäistä tekoa. Kun luin kirjan yhä voimallisemmiksi yltyviä loppulukuja mökkiluonnon lempeiden äänten ympäröimänä, radiosta alkoi tulla uutisia ammuskelusta Hyvinkäällä. Tämän päivän mittaan on selvinnyt, että ampuja on 18-vuotias. Motiivista ei vielä ole tietoa. Mishiman kirjan päähenkilö täyttää tapahtumien kuluessa 20.

 Näitä nuorten miesten ratkeamisia pahuuteen uutisoidaan tämän tästä. Kenties Mishiman teos voisi toimia jonkinlaisena oppaana siinä, mitä itseensä vajonneen ja vajavaisuuttaan potevan nuorukaisen mielessä saattaa kehkeytyä. Ehdottomuus, ylpeys, anteeksiantamattomuus, perhesiteiden puute, huomatuksi tulemisen kaipuu,  myös viha ja kosto ovat tekijöitä, jotka pikku hiljaa muovaavat Kultaisen temppelin päähenkilöä. Paljon on tarjolla myös tietyn buddhalaissuuntauksen ajatuksia. Muutaman kerran toistuu sutra, joka ohjaa tappamaan kaikki itselle tärkeä. Kuinka kirjaimellisesti ohje on ymmärrettävissä? Jäin hämilleni, koska olin kuvitellut Buddhan opit hyvin rauhanomaisiksi.

Teoksen henkilöasetelma rakentuu pappiskokelaan ja hänen kahden toverinsa varaan. Nämä tuntevat vetoa niin hyvään kuin pahaan. Toinen edustaa valoisuutta, hyvyyttä, mutta tästä  kauniista kumppanistaan päähenkilö erkaantuu ja pian juuri tämä henkilö päätyy itsemurhaan. Kuolema alkaa houkutella. Rumaksi kuvattu kampurajalkainen kumppani viettelee päähenkilön yhä pidemmälle pahoihin tekoihin. Rikos ja rangaistus mainitaan. Päähenkilö itse palvoo kauneutta, jonka ylevimpänä ilmauksena hän isänsä tavoin pitää Kultaista temppeliä ja sen kuvajaista Peililammessa. Silti juuri Kultainen temppeli on se, joka kohoaa mieleen ratkaisevilla hetkillä ja pitkään tuhoaa muun muassa yritykset selviytyä lähikosketuksesta naiseen. Yhä hämmentävämpiä seikkoja paljastuu suhteesta opiskeluun, buddhalaiseen ajatteluun ja ennen muita ylipappiin.

Valokuvasin tähän kirjan päällyksen, koska netistä ei löytynyt edes kantta kauan sitten ilmestyneestä suomennoksesta. Kansikuvan tekijä on valinnut hurjan kissapedon aiheekseen kaiketi ilmentämään pahuutta, vaikka olisi hyvin voinut piirtää kanteen kissanpennun kuvan. Tarina äärimmäisen suloisesta kissanpennusta ja sen taposta toistuu kolmesti, mikä painottanee buddhalaista opettamisen tapaa. Muutenkin teos tihkuu tietoja temppelielämästä, filosofiasta, opiskelusta ja papiksi kouliintumisesta. Mishiman mukana lukija ensin joutuu, sitten tuntee päässeensä kurkistamaan sellaisiin ajatuksiin ja kokemuksiin, joista minulla ei ollut aavistustakaan ennen Kultaisen temppelin lukemista. Outoa, pelottavaa, sielukasta. Ja hyvin paljastavaa. Suosittelen!