Carpelania ja vahvoja naisia

Aamulla luin loppuun Bo Carpelanin viimeiseksi jääneen teoksen, Lehtiä syksyn arkistosta  (suom. Caj Westerberg 2011). Kirja on ollut pitkään lainassa ystävältä, jonka tapaan viikonloppuna ja palautan hänelle pari muutakin nidettä. Tuntuu siltä, että luin tämän hienovireisen, elämän hiipumista koskettelevan teoksen liian nopeasti. Mökkipuuhien täyttämä toukokuunikin taisi olla aivan väärä ajankohta kirjalle, jossa eletään syys-, loka- ja marraskuuta.

Nimiösivulta löytyy kirjaa hyvin luonnehtiva alaotsikko: Tomas Skarfeltin muistiinpanoja. Nämä ovat päiväkirjamaisia lehtiä otsikkonaan numero. Kaikkiaan niitä löytyy 101.  Oudoksun kustantajan ratkaisua luokitella teos romaaniksi. BookPlus Kirjamaailma esittelee kirjan näin:

Tomas Skarfelt, kirjallisuutta rakastava virkamies, lähtee syksyksi maaseudulle. Hän kaipaa tasapainoa, rauhaa. Tomas käy tapaamassa ikivanhaa äitiään läheisen pikkukaupungin hoito kodissa. Naapuruston miehet tulevat joskus lasilliselle, nuori Slanten pyörähtää paikalla, ja he käyvät merkittäviä keskusteluja. "Onko hauskaa tulla vanhaksi?", kysyy Slanten. Tomas tekee muistiinpanojaan, hän kirjoittaa elämänkirjaa sisimmällä kielellä.Romaanin juonellinen kehys on niukka, henkinen avaruus huima. Luonnon valmistautuminen talveen on romaanin basso continuo. Linnut lentävät pois, maisema avartuu.

Kunpa muistaisin Carpelanin viisaat muistiinpanot, kun itse elän nykyistä selkeämmin luopumisen aikoja. Kuvittelen silloin lukevani kirjaa uudestaan, hitaasti kuhunkin muistiinpanoon uppoutuen.

Tätä nykyä mieltäni kiihottavat televisiosta nähdyt ohjelmat vahvoista naisista. Eilen illalla tuli Yle Femmalta toisen tuotantokauden viimeinen osa (20/20) tanskalaissarjasta Borgen, suomeksi Vallan Linnake. Yhtään osaa ei ole jäänyt näkemättä. Odotan kiihkeästi seuraavaa satsia, jonka pitäisi valmistua keväällä 2013. Sarja löytyy myös DVD-tallenteena.

Kuinka ollakaan, vastikään tuli uusintana Yle Ykköseltä BBCn 2009 tuottama elokuva Margaret - The End of a Political Era, suomeksi Margaret Thatcher - pääministeri. Kuva kahdesta maansa ensimmäisestä naispääministeristä tarjoaa paljon pohdittavaa. Eroja löytyy. Brittikuva toistaa ja tulkitsee todellista vallankäyttäjää, joka kymmenvuotisen hallituskautensa päätteeksi joutuu äkkiä luopumaan paikastaan. Äärimmäisen kiinnostavia kohtauksia näytetään aviopari Thatcherista yhtä lailla kuin rautarouvan koppavasta tavasta kohdella ministereitään. Tanskalaisdraama on fiktiota. Aikaeroa Thatcherin kauteen on parikymmentä vuotta. Katsoja huomaa kuitenkin eläytyvänsä rohkean ja reilun Birgitte Nyborgin taipaleeseen politiikan huipulle, kuin tarina olisi täyttä totta. 

Käsikirjoittajat Adam Price, Jeppe Gjervig Gram ja Tobias Lindholm ovat perehtyneet demokraattisen Tanskan politiikkaan vastaansanomattoman syvällisesti. Sävyjä löytyy, oli sitten kyse poliitikon perhe-elämästä tai median osuudesta politiikan tekoon. Läheiseksi tulee useita henkilöhahmoja. Kasper Juul ja Katrine Fønsmark piirtyvät täysiksi ihmisiksi. Etenkin Kasper Juulin elämänvaiheista löytyy lähes kestämättömiä kokemuksia, jotka eivät kuitenkaan ole estäneet häntä selviytymästä pääministerin avustajaksi. 

Pääni on pullollaan mielteitä, joita en kuitenkaan ryhdy tässä kirjaamaan. Sen vielä sanon, että samaan syssyyn katsoin ohjelmia kuningatar Elisabetista. Hänen ei tarvitse altistua epävarmoille vaalituloksille paikkansa turvaamiseksi, vaikkei aina ole säästynyt kansalaisten ja median kritiikiltä. Ohjelmista saa käsityksen, että pitkään siivosti hallinneelle Elisabetille on kertynyt kosolti vaikutusvaltaa. Niinpä poliittisen vallan puuttumista ei mainita haitaksi.