Kaksi Maariaa Myllyojan talolla

Eilisiltana kolmen naisen poppoo suuntasi nykyisin Turkuun kuuluvaan Maariaan ja siellä Myllyojan talon pihaan, Paimalantie 374. Paikka havisee punavalkoisen sukukunnan historiaa niin vahvasti, että tarjosi aiheen näytelmälle. Se pohjautuu Kaisa Pakkalan kirjoittamaan kronikkaan Eskolan suvun vaiheista. Näytelmäteksti syntyi Pekka Saariston ja Kaisa Pakkalan yhteistyön tuloksena. Esityspaikaksi luontui autenttinen Myllyojan tila ruusutarhoineen.

Hankkeelle on luotu kunnon nettisivut. Sieltä löytyy muun muassa tämä selvitys näytelmästä:

Koskettava kertomus elämästä entisessä Maarian pitäjässä ja sen Raunistulan kylässä Suomen kohtalon vuosina 1890 - 1921. Päähenkilöt ja tarinan kertojat talollinen Wilhelm Eskola ja torppari Kalle Rantala olivat aikanaan kumpikin kunnan merkkimiehiä ja sukulaissuhteiltaan serkuksia. Veriseen veljessotaan eivät serkukset osallistuneet. Raastavat tapahtumat jättivät kuitenkin jälkensä: Wilhelm halvaantuu ja Kalle tuomitaan vankileirillä kuolemaan. Naiset ja lapset ovat tapahtumissa vahvasti mukana. Serkusten vaimot Amanda (Rasin talon tytär Kuralan Kylämäestä) ja Mandi kantavat vastuunsa arjesta, mutta ovat myös toimeliaita kylän yhteisissä asioissa. Palvelusväki joutuu valitsemaan puolensa, jopa ilotyttö Iida tietää kenen joukoissa seisoo... tai kaatuu!
KAKSI MAARIAA - punavalkoinen sukukunta on satuttava vakavuudessaan ja rikas riemussaan, kuten elämä itse. Huumoria unohtamatta!
Näytelmän ohjaaja ja toinen käsikirjoittaja Pekka Saaristo on vankka teatterimies, jonka tarkkaa ja vaativaa ohjausjälkeä on jo vuosien ajan saatu ihailla mm. Paimion ja Köyliön Tuiskulan kesäteattereissa.

 Lippalakkimies keskellä kuvaa on Pekka Saaristo. Tyytyväisenä hän ohjaili yleisöä lisäpaikoille, kun väkeä saapui saapumistaan vielä seitsemältä, vaikka näytelmä oli jo kuulutettu alkavaksi.

Sateinen päivä onneksi selkeni illaksi. Mutta lämpöasteet pysyttelivät matalalla. Yksi ja toinen kääriytyi vällyihinsä kuin rekiretkelle. Toiseen näytökseen ehdittäessä oli jo kaivettava hanskat käsiä lämmittämään.

Vanhojen puiden ja ruusupensaiden katveesta löytyi pöytiä niille, jotka nauttivat väliaikatarjoilun antimia. Muille riitti ihmettelemistä paikan ylitsepursuavassa vehreydessä.

Kellon käydessä kymmentä päättyi viimeistä edellinen esitys komeisiin kiitoksiin. Iso harrastajajoukko oli uurastanut harjoituksissa helmikuusta alkaen ja kehkeytynyt ohjaajan varmassa otteessa luonnikkaasti toimivaksi ensembleksi. Turhan pitkäksi esitystä moitin. Silti homma toimi jopa niin, että huomaan oppineeni yhtä ja toista lähialueiden historiasta. Mainittava pointti, kun kerran hanke ylsi  tavoitteeseensa.