maanantai 25. kesäkuuta 2012

Aila Meriluoto säilyy lukulistalla

Parina viikkona ennen juhannusta nautiskelin hissukseen Panu Rajalan kynänjäljestä, kun luin hänen kirjoittamansa ja osuvasti otsikoimansa elämäkerran Lasinkirkas, hullunrohkea
Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta (2010).

Tyhjästä ei tarvinnut aloittaa. Joskus takavuosina näet luin runsaasti Aila  Meriluotoa, myös hänen nuortenkirjansa Ateljee Katariina (1965) ja Meidän linna (1968). Pommorommoon (1956) voisin tarttua vielä tänä kesänä. Lauri Viita - legenda jo eläessään (1974) löytyi luettavaksi tuoreeltaan, Peter-Peter (1971) ja Kotimaa kuin mies (1977) vasta 1980-luvulla, kun ahersin ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden kimpussa. Runokokoelmista aion etsiä käsiini hyvät arvostelut saaneen Talvikaupungin (1980) ja  hiljattain ilmestyneen Tämä täyteys, tämä paino (2011) siitäkin syystä, että näkisin, miten kirjailijan iän karttuminen tuntuu tekstissä.

Painavimmin elämäkerran lukemisen taustalla humisivat Meriluodon päiväkirjat Vaarallista kokea. Päiväkirja vuosilta 1953–1975 (1996) ja Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975–2004 (2010). Joku arvostelijoista ihmetteleekin kritiikissään, mitä enää voi lisätä Meriluoto-tietoihin, kun hän on itse kertonut jo "kaiken". Mitään järisyttävää uutta en huomaa löytäneeni Rajalan kirjasta, mutta nautin siitä, että sain Meriluoto-tietämykseeni järjestystä. Jäntevä jaksotus ja kautta linjan naseva lukujen otsikointi opastivat lukijaa Meriluoto-kartalla. Konstailematon, lyhytvirkkeinen ja täsmällinen kieli on mielestäni yksi kirjan suurista ansioista. Lisäksi elämäkerturin luonnikas suhtautuminen kuvattavaan hykerrytti minua. Kummankin viitseliäs paneutuminen yhteiseen asiaan tuotti tekstiä, jonka parissa jopa viivyttelin, etteivät sivut hupenisi turhan äkkiä. Kiitos kirkkaasta kirjasta!



4 kommenttia:

  1. Kirkas kirja minunkin mielestäni. Luulen, että kummallakin kirjailijalla on ollut hauskaa opuksen syntyvaiheissa. Oli ihana lukea vaikeistakin elämän kuvioista, joita voi ja uskaltaa katsella huumorin, ymmärryksen ja hyväksynnän silmälasien takaa.
    Terveiset täältä Hämeestä!

    VastaaPoista
  2. Samoissa tunnoissa olemme kirjaa lukeneet! Ei näemmä mitään niin kamalaa, ettei siitä selviäisi. Meriluoto on selvinnyt vissiin osaksi sen takia, kun on kyennyt ja rohjennut kirjoittaa kaikesta "kaiken keskeltä". Melkoinen runoilija-mummo.

    Terkkuja vaan täältä lounaastakin päin!

    VastaaPoista
  3. kaksi hurjaa yhdessä...jäännee sykyn lukemistoon . Nyt on mukana metrin pino kirjoja Kolille mukaan otettavaksi .Toivotan sulle hiukan aurinoa kesään, minulle riittää sadekin .

    VastaaPoista
  4. Kiitos, toivotuksesi auttoi: aurinko paistaa jo toista päivää!

    Iloista Kolin-reissua sulle ja ukolles. Siellä ei ainakaan ole pulaa avarista maisemista.

    VastaaPoista