Keväällä paikallislehdessä oli juttua yrittäjästä, joka kuumana ideana tarjosi apua kantojaan vääntäville. Nuori mies lupasi jyrsiä vastahakoiset puun möhkäleet nurmikoilta ja muualtakin. Johan löytyi apu tällekin mökin muorille. Pihalla näet jökötti ison männyn nysä keskellä polkua. Kun salaojahommien päätteeksi pikku kaivinkone kampesi ylös useita kantoja, männyn jössikälle se ei mahtanut paljoa: jokunen kaarnanpala ja puunsälö irtosi, itse kanto ei hievahtanutkaan.
Mutta eilen kanto koki loppunsa. Puolessa tunnissa koko komeus oli silkkaa silppua. Samaa kyytiä saivat myös pari koivun kantoa ja yksi epäilyttävä lahosokkelo, jonne viime vuonna nähtiin käärmeen livahtavan. Muuten: tänä vuonna yksikään kyy ei ole näyttäytynyt pihalla. Sen verran hurjaa on ollut meno mökin ympärillä. "Perämettässä" kumminkin yksi vaivainen on nähty, samoin naapurin nurmikolla. Siellä käärmeitä ei lainkaan suvaita. Ne listitään saman tien, ettei vahingossakaan uljas belgianpaimenkoira saisi ärhäkän vaarallista tuikkausta kuonoonsa.
Tänään olen maisemoinut polun täyttämällä kantomontun, siirtämällä liiat puujätteet maanparannuksesi lähistölle ja kaapimalla kivituhkaa kaiken kukkuraksi. Huomenna tutkin koivunkantojen jättämät montut, täytän nekin ja levitän loput silput ympäriinsä. Ehkä ensi keväänä jopa korvasienet keksivät kasvaa näin makoisassa maastossa...
1 kommentti:
Joskus ammoin kasvatettiin - yritettiin ainakin - korvasieniä sanomalehtiä kuoppaan laittamalla! Konstisi ovat moninkertaisesti lupaavammat. Hakkuualueillahan nuo kasvavat. Meillä kyyt ovat vähentyneet sitä mukaa kun pakkoja on saneerattu mm. vanhat eläinsuojan portaat hävitettiin. Tänä kesänä ei olla toistaiseksi nähty yhtäkään.
Lähetä kommentti