Joka kesä saan ilokseni kutsun saareen Teiskon Paarlahdessa. Siellä majailee nykyään pelkästään naisia, ellei satunnaisia miesvieraita oteta lukuun. Joukon rautarouvana häärii kuvassa häämöttävä isoäiti, jonka seurana tänä kesänä on pitkään viihtynyt toinen tyttärentytär. Syksyllä hän aloittaa yliopisto-opintonsa. Myös hänen äitinsä saapuu kohtsiltään lomanviettoon saarelle.
Näiden naisten lemmikki, espanjanvesikoira Tara, on jokaisena seitsenvuotisen elämänsä kesänä nauttinut vapaasta olostaan isoäidin kaverina saarella. Tennispallojahti innostaa ladya yhä, vaikka pikkuisen on silmäkulma painunut merkkinä iän karttumisesta.Ja mikä parasta, Tara on vuosien tuttavuuden myötä hyväksynyt minutkin rapsuttajakseen, vaikka pentuna haukkui niin, että vissiin yritti häätää minut saaresta.
Varhain eilen aamulla astellessani saunalle huomasin taas kerran, kuinka viehkeältä paikka näyttää. Hyvältä näyttää myös Nokian N-8-kameran jälki. Harvoin enää tuleekaan otetuksi muita kameroita pikku reissuille.
Tässä iltakuva saunalta. Aika kiva, vaikka vastavalo polttaakin puhki taivasta oikealla.
Ensimmäistä kertaa minulta jäi menemättä järveen löylyttelyjen välillä. Syvässä vedessä ei ollut lämpöä kuin nippa nappa 15 astetta, mikä tuntui kintuissani kuin niitä olisi jäihin tuikattu. Ei ole emäntänikään vielä edes kastautunut saunan liukkailta rappusilta, etteivät alati uhkaavat suonenvedot yltyisi riesaksi asti. Venevalkamasta näet löytyy matalaa ja lämpimän oloista hiekkarantaa sopivasti aamu-uinteihin.
Päärakennuksen kuisti tarjoaa oivat puitteet kaikille aterioille. Emännän luomuluomus, upea salaattiherkku, kruunasi meidän saunailtamme. Lämmiketta sai viinitilkasta. Lisävahvistukseksi kääriydyimme matkahuopiin samoin kuin hurtissa kesäteatterimeiningissä. Näitä hetkiä sopii palautella kuvien kera mieleen, kun talvella räntä roikii ikkunoissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti