Päivän Puškin-harrastuksemme jatkui Vaskiratsastaja- runoelmaa (1833) kuunnellen Pietari Suuren patsaalla. Merkityksellistä sekin, että patsas sijaitsee aikoinaan Dekabristi-aukiona tunnetulla paikalla.
Sua lemmin, luomus Pietarin,
näköäs uljaan ankaraa!
Vuo Nevan majesteettisin,
graniitti sitä reunustaa,
ja takorautakaiteitten
kuviot, öiden valkeitten
kuulaus, valo hämyinen…
näköäs uljaan ankaraa!
Vuo Nevan majesteettisin,
graniitti sitä reunustaa,
ja takorautakaiteitten
kuviot, öiden valkeitten
kuulaus, valo hämyinen…
Samaisena kesäkuun kuudentena Suomen aikaan yöllä Venus seilasi Aurinkomme editse. Sitä harvinaislaatuista tapausta en ainakaan minä huomannut noteerata Pietarin-käynnilläni.
4 kommenttia:
taisi olla mukava reissu !kauanko olit ja minkä kautta menit ?
Varmaan hyvin mielenkiintoinen matka sinulla! Ehkä saan kuulla siitä enemmän nyt kun tulemme Turkuun? Ruotsissa kesäkuun kuudes on pyhäpäivä, ei Puskinin kunniaksi vaan siksi että Kustaa Vaasan sanotaan silloin perustaneen Ruotsin valtion. Kovin innokkaalta ei se juhliminen täällä tunnu, eroaa Suomen ja Norjan itsenäisyyspäivistä joilla on täysin erilainen historia.
Reissu kesti vain tiistaista sunnuntaihin, mutta paljon nähtiin ja koettiin. Järjestelyt nääs huippuluokkaa. Viipurin läpi mentiin, takaisin kurvattiin inkeriläisen Kelton kautta. Ja sitten taas Viipurin-tien ruuhkiin. Kaikki muu olikin kohdallaan paitsi älytön liikenne maanteillä ja myös itse Pietarissa. Liikaa autoja, kun edes parkkimaksuja ei ole!
Kas vaan, en edes tiennyt, että kesäkuun kuudes on myös Ruotsissa juhlapäivä perustavanlaatuisesta syystä. Kiitos tiedosta, Sari!
Lähetä kommentti