Omalaatuinen 1800-luvun lopulla elänyt tutkija William Nylander on viimeistään tässä fiktiivisessä päiväkirjassa saanut monumentin, jota paitsi hän Carlsonin mukaan uskoi jäävänsä. Äkkiväärä mielensä pahoittaja kutsui minutkin seuraansa, mutta perin lyhyeksi ajaksi, sillä kirjan 159 sivua lukee äkkiä.
Tiukasti omassa linjassaan sinnittelevä, keskusteluun taipumaton tutkijatyyppi tulee valaistuksi sisältä päin. Mies ei anna periksi jäkälätulkinnoissaan eikä unohda loukkauksia, joiksi hän tulkitsee monet kuulemansa satunnaisetkin sanomukset. Lieneekö kyseessä persoonallisuus, jonka 2000-luvun psykologit määrittäisivät jonkinlaiseksi autismikirjon tyypiksi? Voisi olla asperger-tapaus. Olipa niin tai näin, Carlson on tajunnut äärimmilleen työhönsä paneutuneesta, sosiaalisia kuvioita kaihtavasta miehestä seikkoja, joista on syntynyt uskottavan tuntuista ja monin tavoin kiehtovaa päiväkirjatekstiä.
Kysyä sopii myös sitä, mikä kiinnittää kirjailijan näihin 1800-luvun uraa uurtaviin tutkijoihin. Asiaa tuli pohdituksi jo Herra Darwinin puutarhuria (2009) lukiessa. Carslonin Finlandia-palkittua romaania Maan ääreen (1999) en ole lukenut. Teos sijoittuu Siperiaan, muuta en vielä tiedä.
Kristina Carlson (s. 1949 Helsingissä) on opiskellut Helsingin yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä.
Hän
työskenteli Suomen Kuvalehden toimittajana yli kaksikymmentä vuotta,
kunnes jäi vapaaksi kirjailijaksi ja toimittajaksi vuonna 1996. Carlson
avustaa edelleen Suomen Kuvalehteä. Hän on tehnyt reportaaseja,
kirjailijahaastatteluja, pakinoita ja kirjallisuuskritiikkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti