Yhdentoista metrin pudotuksen jälkeen vesi rauhoittuu hetkeksi. Pian piskuinen Lakonkoski pakottaa vedet taas ryöppyämään, muttei alkuunkaan Nautelankosken malliin. Saman tien vesi rauhoittuu suvantoon, josta taival jatkuu seitsemän kahdeksan kilometriä Liedon kirkolle ja siitä edelleen riippusillan alitse parin kolmen sadan metrin matkan vähäiselle Vierunkoskelle. Sen partaalla vanha, rapistunut mylly seisoo yhä vartiossa, vaikkei kukaan enää käytä myllyn palveluksia.
Alle nappasin kuvan riippusiltaa ylittäessäni viime perjantaina aamupäivällä. Silta tarjoaa sauva- ja muille kävelijöille mainion väylän halki avarien peltoaukeaminen. Sieltä kirkonkylää rakennuksineen voi joutessaan katsella kuin panoraamaa.
3 kommenttia:
Komeet on kuohut ja niin stilleben kuva tuo toinen. Vantaanjoen kuohuja käyn ihailemassa tässä Vanhankaupungin lahdella keväisin ja syksyisinkin. Kuohuvaa vettä on vaikea vangita, vaikka kuviakin olen ottanut.
Joo, kummasti vesi vetää puoleensa. Kuohujen liikkeen kuvaaminen onnistuu pitkällä valotuksella, jos oikein muistan Kuusamon-kurssin oppeja. Hyväkään puhelimen kamera ei taida ihan taiteiluun riittää. En ainakaan ole osannut edes testata.
Juokseva vesi on todella haastava-on tullut otettua hyvää ja huonoa.Pieni kamera minulla ainakin tärähtelee, jos pitkää valotusta yritää .Painava on helpompi tukea , jalustasta en tykkää..
Lähetä kommentti