Koristelin joulun alla keittiön ikkunalasien välin hyasinteilla, kuten eräässä lehdessä neuvottiin. Sipulikukkien luvattiin säilyvän pitkään levittämättä tuoksuja allergisten kiusaksi. Säilyvyys tosiaan osoittautui niin erinomaiseksi, että olisi tarvittu helteet herättämään kasvit horteesta.
Pari päivää sitten pelastin värjöttelijät kylmästä, putsasin juuret mullasta ja koemielessä lykkäsin kasvit kahteen erilaiseen paikkaan. Kaapin perukoilta löytyi yksi takavuosien heräteostos: korkea lasi, johon saa sipulikukan lepäämään metallirenkaalle ja työntämään juurihaivenia alemmas veteen.
Homma toimii, sillä kukkanuput osoittavat jo aukeamisen merkkejä. Nenään asti ei yllä edes tuoksun häivähdystä, mikä tiedoksi saatettakoon sille kävelykumppanille, joka kiemurtelee oitis astmaoireissa hajusteiden ulottuvilla. Pitänee paikkansa muualta kuultu tai luettu tieto, että valkoinen hyasintti on muita värejä tuoksuttomampi.
Myös toinen koeistutus tuntuu onnistuvan. Keräsin talteen pantuja koristekiviä laakeaan vatiin sellofaanin päälle, lorautin sekaan hiukan vettä ja asettelin kolme komeaa sipulia istuksimaan kiville. Nättiä eikö totta! Nuput avautuvat, lehtien vehreys voimistuu - molemmat ensi oireita keväästä. Jahka ihan oikeaan kevääseen ehditään, vien sipulit tuleentumaan mökille. Aikanaan ne pääsevät yrittämään uutta kukintaa multapenkissä.
Näillä toimin siirsin samalla syrjään kaikki joulun merkit huushollista. Pimeä aika hupenee hupenemistaan: valo ja kevään pilkahdukset vahvistukoot!
4 kommenttia:
Voi teitä sipulipeukaloita. Näyttää kauniilta!
Niin juuri: enemmän valoa ja kevättä! Tulemme Kakskertaan tutkiskelemaan tilannetta muutaman päivän kulutta. Soittelen silloin!
Mukavaa odoteltavaa!
Kaunista , kaunista, sekä kukat että kuvat !
Lähetä kommentti