Utö mielessäin

 Ulla-Lena Lundbergin Jää-romaani herätti muistelemaan kesäistä reissua Utöhön muutama vuosi sitten. Hyvä sää helli, mutta silti aavan meren äärellä saattoi kuvitella, kuinka hurjia syys- ja talvimyrskyt voivat olla. Ei ihme, että paikka on nimetty laivojen hautausmaaksi.

                                                    

Lundbergin kirjassa eletään ainakin yhtä tositapahtumaa, Park Victoryn haaksirikkoa jouluna 1947. Kuvan muistomerkki taitaa kuitenkin liittyä erääseen aiempaan, 1920-luvun lopun haaksirikkoon. Vuosittain pinta- ja muut pelastajat käyvät laskemassa sen alle seppeleensä muistaen niitä, joita ei kaikista yrityksistä huolimatta ole kyetty auttamaan. Äärimmäisen hankala tilanne oli myös silloin, kun iso autolautta Estonia upposi. Utö oli yksi pelstaustöiden tukikohta. 

Poimin omista albumeistani tähän vielä toisen  kuvan, jossa pilvet levittäytyvät taivaalle kuin suojelevat käsivarret. Heinä-elokuun taitteen iltahämärässä en aistinut mitään uhkaavaa. Meri päilyi levollisen tyynenä, oli leppeän lämmintäkin. Satunnainen kävijä sai tuta pelkästään meriympäristön parhaita puolia.