Torstaikemuilla nähtiin ja kuultiin

Vastaisen varalle vanha koulukaveriporukka kiertelee keräilemässä tietoja muun muassa ikäihmisten palveluista. Tänään kokoonnuttiin Liedon kunnan, seurakunnan ja Mehiläisen yhteistoimintapaikkaan nimeltä Palvelukeskus Priima. Kunnalla on siinä oma Ruska-yksikkönsä. Sen ruokasalissa passaa käydä arkilounaalla eläkeläishintaan 6,50 euroa. Tarjolla oli kelpo lihasoppaa lisukkeineen, jälkiruuaksi mustikkarahkaa.

Olemme jo vuosia tavanneet joka kuukauden viimeisenä torstaina milloin missäkin ruokapaikassa. Nyt treffattiin ensi kertaa näissä merkeissä lietolaismaisemissa. Ruskan kokoushuoneeseen mahtui just ja just 16 hengen pöytäkunta, kun vähän soviteltiin. 

 

Ruuan jälkeen ennen kahvia Ruskan vastaava hoitaja Sari Pihlaja esitteli auliisti tiloja ja palveluja. Iltaruskon laulajien harjoituksiinkin tupsahdettiin, emmekä pysyneet tuppisuina. Paras laulajamme Neppi, monien takavuosien konserttien solisti, avasi kuitenkin vain hiukan ääntään ja antoi vissiin kuorolaisten loistaa.

Minä puolestani sain samaiselta Nepiltä ihanan kimpun valkoisia tulppaaneja, kevättalven ensimmäiset ihan oikeat. Komeita kukkakuvia sain ilokseni jo Paavon-päivän aikoihin.

Onnellisena kukista huokaisen hyvilläni myös siitä, että porukkamme yhä nauraa niin että raikuu eikä ylenmäärin unohtele edes nimiä. Sitä paitsi joka ikinen kanniskeli itse tarjottimensa ja liikkui omin jaloin. Kremppoja toki on, mutta mukana riennoissa pysytään.

Lisää kukista: seitsemän hengen poppoolta tuli uhkea orkidea. Sitä tiirailen viimeksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla. Kiitos, kiitos!

Pikku kasseista löytyi vielä ihan oikeita 50-luvun suklaasydämiä, tummia suklaanamuja, pähkinöitä, tryffelillä maustettua luksusöljyä pastaruokien mausteeksi, oman pihan mehiläisten hunajaa, saippuaa ja taidokas tuohirove pikku tuohihelmineen.

Sanoisin, että kelpaa kelliä talvisydännä ja mainostaa hiukan synttäreitään. Niistä näet saa hyvän aiheen pikku kalaaseihin. Kakkuakaan ei tarvinnut itse tehdä. Ruskan ravintolaväki teki makoisan, mehevän kermakakun ja tarjoili sen kylmänraikkaana. Vähän riitti vielä tuomisiksi ja vyötärön komistukseksi kotiin.

Että tämmöistä hauskaa tänään tammikuun päätteeksi.