Näytetään tekstit, joissa on tunniste Synttärit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Synttärit. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. huhtikuuta 2023

Pääsiäismeininkiä

Palmusunnuntaina liikkeelle lähti myös kuvan kaksikko. Isomummu pääsi osalliseksi somalla kuvalla. Pitkäperjantaiksi oli tiedossa oikea tapaaminen, kun Suomessa asuvaa sukua oli kutsuttu koolle juhlistamaan Hildan 4-vuotispäivää. Sitä vietettiin lahden länsirannalla jo 21.3.

Maissinaksuja oli varattu alle vuoden ikäiselle serkkupojalle. Hän saanee kakkua vasta omana syntymäpäivänään juhannuksena.


Olohuoneeseen olisi nippa nappa vielä mahtunut Kirkkonummella asuva perhe. Silloin serkuksia olisi ollut koolla viisi ja menoa monin verroin lisää. Kuvasta puuttuu muutama paikalla ollut. Sen verran liukkaasti porukka liikui, etten pysynyt tahdissa kännykkäni kanssa. Koirat näet vaativat huomiota nekin, samoin uudet karvaiset lelut.

Muuttoa valmistelevan kannalta olennaiseen puuhaan päästiin kakkukestien jälkeen, kun vanhin tyttärentytär saapui pakkaamaan Rosenthalin valkoisia astioita kotiin Ruotsiin vietäviksi. Upea Maria-serviisi tuli ostetuksi 1960-luvun puolivälissä Tukholmasta, kun asuimme siellä niin sanotun alkuperäisen perheen voimin runsaan vuoden. Astiasto on palvellut monet joulut, syntymäpäivät, rippijuhlat, lakkiaiset ja ristiäiset sekä kirjavan sarjan kekkereitä.


 Kuplamuoviin käärittyinä kaikki osat päätyivät nyt kahteen laatikkoon. Mutta kaappiin astiat sijoitetaan kuulemma vasta keittiöremontin jälkeen. Laseja jäi vielä muille jaettavaksi. En enää järjestä isoja kemuja ainakaan asunnossani, sillä Saga Kaskennittyssä on ravintola ja sen yhteydessä tilavahko kabinetti. Ehkä jo ensi jouluna nautimme siellä jonkin jouluaterioista sukulaisjoukolla.

Tänään lankalauantaina tuli nähdyksi myös yleisöryntäys Gigantissa, jonka edusta oli täynnä autoja heti kymmeneltä. Skanssin myymälästä oli tarkoitus hakea vain eräs pikku tarvike, mutta sinne tänne pyrähtelevät lapset ja aikuiset pysäyttivät kyselemään, miksi kaikki juoksevat. Oli kyseessä munajahti! Oma asia miltei unohtui toisten kiireitä katsellessa. Joku oli jo löytänyt isokokoisen munan ja kuulemma saanut tuotepalkinnon. Meiltä kahdelta vanhukselta puuttui intoa ryhtyä kilpasille, sillä kotona saa ryntäilemättä sekä suklaanamun että kahvia.






lauantai 14. marraskuuta 2015

Brunssilla

Kuvassa näkyvä neitonen, Niina, täytti eilen täydet 20 vuotta. Tänään asialle skoolattiin Samppalinnassa brunssitarjoilusta nauttien. Yksi ja toinen meistä pöydän ääreen istahtaneista tunnusti olevansa eka kertaa brunssilla. Siihen kuulemma kuuluu shamppanja. Niinpä laskun maksaja tilasi itselleen ja minulle, äidilleen, lasillisen. Muut tyytyivät veteen.

Omeletti on toinen välttämättömyys brunssilla. Minulta se jäi väliin. Olisi kuulemma kannattanut maistaa, sillä niin mainio lohitäytteinen herkku kannettiin suoraan paistinpannulta aterioitsijan eteen.

Runsas valikoima sekä kylmiä että lämpimiä ruokia tarjosi ylen määrin elämyksiä. Aterian päätteeksi maistui vielä yksi jos toinenkin makea suupala kahvi kanssa. Että sellainen onni potkaisi tänä lauantaina onnittelijaa, joka porhalsi paikalle kauhat kauniisti samaan pakettiin käärittynä. Lahjaidean keksin taannoin, kun pojantytär tarjosi kämppäkaverinsa kanssa minulle lounaaksi erinomaista tomaattikeittoa. Sen lusikoiminen kattilasta lautaselle oli semmoista lipomista, että siinä soppaa säästyi. Silloin naureskeltiin, että varmaan joku huomaa tuoda uuteen huusholliin tupaantuliaisiksi kauhan. Eipä ollut ilmaantunut, joten minun hommaamani valikoima osui tosi tarpeeseen.

Muuten: kuvan nuori mies, Elias, ei ole se kämppäkaveri, joka oli osallisena tomaattisoppaan. Eliaksen kylläkin näkee usein yhdessä päivänsankarin kanssa. Parin viikon kuluttua molemmat tulevat minun luokseni, sillä olen pulassa. Kaipaan opastusta sukutarinan taittamisessa, ellen peräti koko homman teettämistä jollakulla muulla. Elias lupasi katsoa, miten puuha olisi hoidettavissa. Vähintään hän voisi lähes ammattilaisena tehdä julkaisuun komean kannen. Näin ne auliit nuoret näyttävät taitonsa ja kykynsä!

Oli hauska taas havaita, kuinka vanha pitsihuvila Aurajoen tuntumassa korkean mäen juurella on pitänyt kutinsa. Toivoa sopii, että syntymäpäiväsankari säilyttää vuosien karttuessa kuosinsa yhtä hyvin kuin tämä Turun kuulu ravintola. Huomaan myös, että hauskat pikku synttärikemut voi järjestää vaikkapa kutsumalla porukkaa brunssille.Kiitos!

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Melojapojasta miehen mittoihin

Eilen illalla kuopukseni tunnusti julkisesti, että hän täytti vaivihkaa 50 vuotta jo maaliskuun alussa. Kevätlämpimien toivossa kaveriporukka oli kutsuttu vasta nyt moottorivenekerhon paikkaan Turun Ruissalossa.

Vahva joukkue saapui muun muassa Kangasalta. Sen jos minkä tunnen minäkin yhä yhdeksi kotipaikakseni, jossa lapset varttuivat ja selvittivät sekä peruskoulun että lukion. Sitten he häipyivät, mutta tulivat usein käymään entisessä kodossaan, joka tyhjeni meidän perheestä vasta  2003. Sydän sykähteli, kun tapasin monien yhteisten reissujen tuttuja ja sain terveisiä heidän vanhemmiltaankin. Entiset melojapojat olivat kaikin puolin varttuneet miehen mittoihin. Moni heistä asuu yhä kuulussa harjujen ja järvien kunnassa.

 Sisko piti veljelleen puheen kuvien kera ja muistutti, ettei velipoika ole elänyt päivääkään ilman systeriään. Monia otteluita on tarvittu, ennen kuin otteet ovat asettuneet toinen toisensa halaamiseen. Hyvältä näyttää. Eivät enää puukengät lentele niin kuin aika ajoin kauan sitten. Ovat puolisoineen jopa taipuneet toistensa sopuisiksi naapureiksi, mikä on jo melkoinen saavutus.
Yhteisen pihapiirin nuoriso loisti ohjelmanumeroillaan. Hommat hoituivat, eikä tekniikkakaan pettänyt. Kuvassa pojanpoika aloittelemassa tietovisaa, johon pöytäkunnat osallistuivat omina joukkueinaan. Perhe piti suunsa supussa ja antoi muille suunvuoron. Äidillä hiki nousi otsalle, kun muisteltiin muinaisia kepposia. Ne eivät akuutteina olleet ihan niin hauskoja kuin eilen muhkeasti kerrottuina legendaarisina tarinoina.

Suvun valmistelemien ohjelmien loputtua estradi ei kauaa pysynyt tyhjänä, kun jo kuultiin hilpeä puhe Australian-muisteloineen. Sitten ykskaks tarjolle ilmaantui ohjelmanumero T-paidoin. Takavuosien opiskelukaveri oli näet keksinyt oivan lahjaidean, joka toteutui neljällä paidalla sopivin tekstein. Kerros kerrokselta juhlakalu sai aina uuden paidan ylleen kuin elämän myötä karttuneiksi vuosirenkaiksi. Niistä rakentuu hirtehinen elämänkaari pojasta mieheksi, joka lopulta tunnustaa:"I'm so old!"

Orkesterin viritellessä soittimiaan tanssin tahdittamiseksi mummu, samalla valokuvaaja, häipyi pojantytär matkassaan kotia kohti.  Pojantytär hyppäsi kyydistä matkan varrelle. Hän näet oli vauhdikkaasti menossa saman tien omien kavereittensa synttäribileisiin.

Illalla kotona tapahtumia muistellessa tuntui siltä, että kaikilla oli niin mukavaa... Mikähän lienee ollut juhlimista jatkaneiden tunnelma aamulla?

torstai 7. maaliskuuta 2013

Kaksilla synttäreillä

Eilen vietettiin Helsingissä kaksia sellaisia syntymäpäiviä, johin osallistuin. Ensimmäisiin, itsensä Michelangelon syntymäpäivätapahtumiin, oli sovittu treffiajaksi 13.30 ja -paikaksi Sinebrychoffin taidemuseo Bulevardi 40:ssä. Sinne virtasi sankasti muutakin väkeä iltapäivän tapahtumiin (http://www.sinebrychoffintaidemuseo.fi/tutustumuseoon/nayttelyt/tamanhetkiset/michelangelo). Meidän porukassa sisälle askelsi kymmenen naista, joukossa taiteilijoita.

Tukahduttavassa tungoksessa kuuntelimme museolehtorin Leena Hannulan esitystä Sikstuksen kappelin kuvien taustoista. Yhden huoneen keskelle on pystytetty laakea vitriini kappelin kattomaalauksista tehdyn ison kopion suojaksi. Niinpä esitystä saattoi seurata niin, että näki myös kuvat yksityiskohtineen. Michelangelon luonnoksia on ripustettuna saman huoneen seinille. Viereisen kuvan tallensin museon nettisivuilta.

Lisää juhlallisuuksia olisi ollut luvassa iltapäivän mittaan, mutta meidän poppoo vaihtoi maisemaa. Hietalahden remontoitua hallia käväistiin kurkistamassa: hyvältä näyttää, kun halli on palannut juurilleen. Sieltä saa taas vihanneksia, juustoja, lihaa, valmiita ruoka-annoksia, leipää, mausteita. Kahviloita on ainakin kaksin kappalein, joten kupponen juotavaa tai enemmänkin löytyi.

 Kallion Toisen linjalla asuvan ystävän syntymäpäivän viettoon vei meitä kuutosen ratikka läpi Helsingin keskustan.  Juhla-ateria nautittiin ravintola Silvopleessä (http://www.silvoplee.com/index.html) päivänsankarin kotirapun tuntumassa. Ällistyttävän maukkaita ja värikkäitä kasvisruokia oli tarjolla vadit kukkuroillaan. Systeemi toimii näin: asiakas keräilee lautaselleen haluamansa satsin ja kiikuttaa sen punnittavaksi kassalle. Hinta määräytyy painon mukaisesti. Ei siis tarvinnut tuskailla sitäkään, että juhlakalu olisi joutunut seisomaan puoli päivää kauha padassa. Jatkoilla kotioloissa  emäntä välttyi jälkiruuaksi varattujen lättyjen tarjoamisesta: ei mahtunut. Mutta viinillä ja suklaalla vauhditettua juttua tupaan mahtui. Hauskaa...

Ja tänään vielä yksi eilisestä porukasta täyttää vuosia, mikä toki pantiin kuuluvasti merkille. Onnea, onnea!

torstai 31. tammikuuta 2013

Torstaikemuilla nähtiin ja kuultiin

Vastaisen varalle vanha koulukaveriporukka kiertelee keräilemässä tietoja muun muassa ikäihmisten palveluista. Tänään kokoonnuttiin Liedon kunnan, seurakunnan ja Mehiläisen yhteistoimintapaikkaan nimeltä Palvelukeskus Priima. Kunnalla on siinä oma Ruska-yksikkönsä. Sen ruokasalissa passaa käydä arkilounaalla eläkeläishintaan 6,50 euroa. Tarjolla oli kelpo lihasoppaa lisukkeineen, jälkiruuaksi mustikkarahkaa.

Olemme jo vuosia tavanneet joka kuukauden viimeisenä torstaina milloin missäkin ruokapaikassa. Nyt treffattiin ensi kertaa näissä merkeissä lietolaismaisemissa. Ruskan kokoushuoneeseen mahtui just ja just 16 hengen pöytäkunta, kun vähän soviteltiin. 


 

Ruuan jälkeen ennen kahvia Ruskan vastaava hoitaja Sari Pihlaja esitteli auliisti tiloja ja palveluja. Iltaruskon laulajien harjoituksiinkin tupsahdettiin, emmekä pysyneet tuppisuina. Paras laulajamme Neppi, monien takavuosien konserttien solisti, avasi kuitenkin vain hiukan ääntään ja antoi vissiin kuorolaisten loistaa.


Minä puolestani sain samaiselta Nepiltä ihanan kimpun valkoisia tulppaaneja, kevättalven ensimmäiset ihan oikeat. Komeita kukkakuvia sain ilokseni jo Paavon-päivän aikoihin.

Onnellisena kukista huokaisen hyvilläni myös siitä, että porukkamme yhä nauraa niin että raikuu eikä ylenmäärin unohtele edes nimiä. Sitä paitsi joka ikinen kanniskeli itse tarjottimensa ja liikkui omin jaloin. Kremppoja toki on, mutta mukana riennoissa pysytään.
Lisää kukista: seitsemän hengen poppoolta tuli uhkea orkidea. Sitä tiirailen viimeksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla. Kiitos, kiitos!

Pikku kasseista löytyi vielä ihan oikeita 50-luvun suklaasydämiä, tummia suklaanamuja, pähkinöitä, tryffelillä maustettua luksusöljyä pastaruokien mausteeksi, oman pihan mehiläisten hunajaa, saippuaa ja taidokas tuohirove pikku tuohihelmineen.

Sanoisin, että kelpaa kelliä talvisydännä ja mainostaa hiukan synttäreitään. Niistä näet saa hyvän aiheen pikku kalaaseihin. Kakkuakaan ei tarvinnut itse tehdä. Ruskan ravintolaväki teki makoisan, mehevän kermakakun ja tarjoili sen kylmänraikkaana. Vähän riitti vielä tuomisiksi ja vyötärön komistukseksi kotiin.

Että tämmöistä hauskaa tänään tammikuun päätteeksi.




sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kesäpäivää Kangasalla





Tuli taannoin postiluukusta kaunis kortti, jolla ystävä Kangasalta kutsui minutkin 17.7. lounaalle Ilkon kurssikeskuksen Wanhaan huvilaan. Hiukan ynnättyäni arvasin syyn: 75-vuotissynttärit. Keskikesä tarjoaa oivat raamit juhlaan, jota myös sää suosi. Pitkäjärven korkealle jyrkänteelle sata vuotta sitten rakennettu metsästysmaja, sittemmin Tampereen seurakuntien omakseen hankkima ja kurssikeskuksi muuttama, oli elämys, jota piti lähteä kokemaan Liedosta asti. Kymmenien Kangasalan-vuosieni aikana en, ihme ja kumma, siellä tullut käyneeksi. Niinpä nyt nautin yhtä lailla seurustelusta, tarjoilusta kuin ympäristön tutkailusta. Pahaksi onneksi kamerat olivat kotona, ja kännykkästäkin virta uuvahti yhden kuvan jälkeen. Nappaamatta jäi uljas näkymä Pitkäjärvelle, mutta Ilkon kurssikeskuksen sivuilta (http://www.ilkko.fi/) löytyy siitä pari komeata kuvaa.

Päivän toinen mainittava tapahtuma näkyi jo telkkariuutisten urheiluosuudessa. Kangasalla näet melottiin jo toistaa päivää Suomen mestaruuksista. Käväisin paikalla, koska perhettä pyörii edelleen melontakuvioissa. Liitän tyttären kameralla otettuja kuvia mukaan, jahka saan niitä käyttööni. Että tämmöisiä kesäpäiviä Kangasalta löytyy.

 Anne Rikala, Suomen mestari 500 metrillä, valmiina kanootin punnitukseen.

Tässä porukassa taitaa melaa pyörittää myös nuorin tyttärentytär, vastikään naisten sarjaan siirtyneenä. Melontakuvat  Hanna Lagströmin.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Juhlat jatkuvat


Sauvon Sarapistoon kerääntyi männä torstaina parvi luokkakavereita. Näistä viisi oli kutsujina siitä hyvästä syystä, että he viettävät tasavuosikymmensynttäreitään vasta tämän vuoden puolella. Muut ovat osuneet putkahtamaan esiin äidistään ikään kuin vuotta aikaisemmin, kun syntymävuoden viimeisenä numerona on 0 eikä 1. Tätä seikkaa muistutetaan painokkaasti aika ajoin. Minkä on minunkaan pullistellessa, kun kuulun "nuorten" viitosiin. Samalla myönnän olevani sen porukan seniori, kun juhlin oman syntymäni ihmettä jo tammikuun lopussa. Meidän hännänhuippu pääsee nuoruuden vaivastaan vasta vapunaattona. Toiseksi nuorin, hänkin huhtikuun lapsia, isännöi paikkaa, jonka tämä Sarapiston tilan omakseen ostanut pitkä mies mitä ilmeisimmin on luonut viihtymistä varten. Viihdyttiin niin, että kertausharjoituksia anottiin.



Kumma juttu, että nykyään ilonpidossa kuluu entistä vähemmän kuplivia tai muitakaan voimajuomia. Silti emme istuksi kuivin suin yhteisiä sitsejämme. Vaikka laseja ei alvariinsa täytettäisi, hulluja juttuja, naurua ja väkevää tunnelmaa piisaa. Asiaa auttaa, kun sitä hehkutetaan elävällä tulella ja sitten vielä savusaunan lempeän kipakoilla löylyillä. Niiden jälkeen nautittu yhteinen illallinen - paikallisen pitopalvelun taidonnäyte! - nostatti olon paratiisimaisiin sfääreihin. Sellaisessa olotilassa ymmärsin katsoa taivaalle, kun koitti kotiinlähdön hetki. Ja mitä silmäni erottivatkaan: maaseudun pimeydessä loistivat tähdet niin kuin eivät koskaan ennen...