torstai 21. helmikuuta 2013

Jäljillä

 Aamun kireät pakkaslukemat hytisyttivät niin, että kaksi kävelijää jätti sauvat naulakkoon ja pysyi sisätiloissa. Puolilta päivin miinusasteet kumminkin olivat jo huvenneet alle kymmeneen. Aurinko houkutteli ulos. Siispä ajelin mökille ja lähdin tutkimaan lähiympäristön latutilannetta.

Hiihtolomalaisia hellitään, sillä löysin jo viikko sitten katsastamani ladun odottamassa putsattuna. Parin kolmen kilometrin jälkeen kyltti lohdutti maalin jo häämöttävän. Tutun Saksalantien kupeessa tiesin asian muutenkin. Se seikka varmistui, että tätä latua palailevat ne, jotka ovat uskaltautuneet joko 25 tai 40 kilometrin reitille. 

Kun sujuttelin leppoisasti kohti Valpperin urheilutaloa, risteävää latua lasketteli nainen, jolta utelin hänen hiihtämäänsä reittiä. Muualta hiihtämään tulleena hän ei ollut selvillä, mistä reitti kulki.

Samainen nainen paineli edelleni vauhdikkaasti, mutta yks kaks alkoikin peruuttaa. Hän oli nähnyt isojen tassujen jälkiä lumessa ja kyseli, ovatko ne suden vai ilveksen jättämiä.


Siinä sitten tovin ihmettelimme saamatta tolkkua asiasta. Näinä aikoina ainakin Nousiaisten ja muutamien lähikuntien tienoilla isoja jälkiä herkästi epäillään itsensä suden jättämiksi. Paluumatkalla näin samanlaisia lisää melko lähellä mökkinurkkiani. Hirvien ja kauriiden jäljet ymmärsin, kun hoksasin ison ruokintapaikan puiden katveessa hakkuualueen laidalla. Semmoiseen paikkaan kai sudetkin osaavat jolkottaa, pienemmistä yrittäjistä puhumatta. Että semmoisessa ympäristössä elelen osan aikaa...


 Valpperin hiihtokeskukseen päästyä nappasin sukset kainaloon ja löntystelin rinnettä ylös paikkaan, josta eri pituiset reitit alkavat. Katsastin jonkin matkaa kahdeksan kilometrin rundia, kunnes tupsahdin nurin vauhdikkaassa alamäessä. 

Lisätutkimuksia varten tarvitsen uutta puhtia ja ennakkotietoa reiteistä.  Pitkistä 24 ja 40 kilometrin mittaisista ei edes luvata karttoja, koska lumitilanteen mukaan niiden kulku vaihtelee vuosittain. Ilokseni hiihtokeskuksen vakituisten lyhyiden reittien kartat löytyvät nyt netistä tästä osoitteesta: http://www.nousiaistenalku.net/hiihtokeskus/ 
Vilkaisepa! Linkki tarjoilee myös komeita hiihtokuvia. Valpperi tosiaan on oikea hiihtokeskus. Ja minulle mökkiläisenä riittävät hyvin tällaiset lähimaaston tasaiset osuudet hiihtämiseen, kunhan talvi tarjoilee lunta yhtä hyvin kuin näinä aikoina.

3 kommenttia:

tuulikki kirjoitti...

Veikkaisin suden jäljiksi. Meilläpäin on paljon ilveksiä ja niiden jäljet eivät ihan ole samannäköisiä, vaan kuva saattaa myös erehdyttää.
Olen nähnyt susia luonnossa, kansallispuistossa Kaliforniassa. Tulivat auton viereen viitisen sutta, olin just ottanut kuvia vesiputouksista, kun filmi loppui ja menin autoon istumaan. Luulin susia ensin metsänvartijan koiriksi, kunnes älysin, että susiahan ne olivat. Alkoivat kädet vapista enkä tahtonut saada filmiä vaihdetuksi. Tulivat syömään ihmisten pois heittämiä eväitä katselupaikalle!

Lissu kirjoitti...

Kunpa en osuisi nokakkain kokonaisen susilauman kanssa niin kuin sinä. Onneksi oli autossa, minä olisin pelkästään suksilla.

vanski kirjoitti...

Katselin minäkin kerran mökillä kahta sutta pihapiirissä...ja kuvannut olen monet jäljet siellä lähellä...enkä ole edes älynnyt pelätä !