Laituri näkyy jo

Eilinen auringonpaiste houkutteli ulkotöihin mökillä. Piti muun muassa testata lammen jääpeitteen paksuutta: liian vahvaa puutarhan työkaluilla rikottavaksi. Ehkä jo ensi viikonloppuna jää hellittää sen verran, että saan otetuksi näytteet pulloihin, joista yksi on steriili. On näet tarkoitus tutkia, kuinka hapanta vesi on. Samalla varmistetaan uudestaan veden uimakelpoisuus. Pari vuotta sitten yksi naapuri selvitytti asian ja sai tietää, että kyllä kelpaa, vaikka jonkin verran vedestä löytyi ulosteperäisiä bakteereja. Lienevätkö bakteerit peräisin lammella pesivistä linnuista?

Jo tammikuussa soitin Lounais-Suomen kalatalouskeskukseen (http://www.silakka.info/). Sieltä vastasi puhelimeen mainio mies, joka auliisti opasti kala-asioissa. Niihin kuuluu kalojen istutus. Esimerkiksi pienikokoinen mutu saattaisi elää lammessa. Uistinvita tarjoaisi ruokaa ja suojaa, sillä kitkemisestä huolimatta lammessa taatusti riittää vitakasvustoja ötököineen.

Kalatietäjä suositteli ensi töiksi heti maaliskuussa (!) selvittämään veden happamuuden, sillä keväällä vesi on heikoimmillaan. Koska uistinvita viihtyy lammessa, vesi kaiketi on hapanta, ehkä jopa liian hapanta mudulle. Muista kalalajeista ei vielä ole kunnolla puhuttu. Jahka näytteet on otettu, tutkittu ja tulostettu, soitan uudestaan kalamiehelle neuvottelujen jatkamiseksi. Jo ensimmäisessä puhelussa selvisi, että kalkitsemalla veden happamuutta voi vähentää. Lieneekö muitakin konsteja?

Yksi naapuri tietää jo näistä mietteistä eikä lainkaan pannut hanttiin. Tuleviin neuvonpitoihin kerätään muutakin aineistoa, sillä lisäksi on tarkoitus perustaa tienhoitokunta puolen kilometrin tienpätkälle. Sitä käyttävät metsiään hoitava veljeskaksikko sekä me neljä mökkiläisporukkaa lammen rannalta. Talvella kuvittelin, että asiat olisi ratkaistu jo näin huhtikuussa. Toisin kävi. Lumet ja jää sinnittelevät maiseman peittona. Mutta laituri paljastui eilen, kun loin siltä lumet. Helpotti havaita, että laituri on hyvin kestänyt piilossaan. Se onkin - onneksi - tehty kestämään paikoillaan vuoden läpeensä. A-laitureille menköön kiitos kunnon tuotteesta.

Odotus

Iltapäivän visiitti mökillä näytti, ettei vielä ole asiaa pusikoiden raivaukseen, ei edes risukasan silppuamiseen. Jouluna kaadetun kuusen pöllit voinee pikapuoliin pilkkoa, kunhan hakkuupölkylle raivataan tilaa. Pölkky uinailee vielä talvilepoaan saavin alla.

Linnuille on tarjolla enää kauranjyviä. Niitä riittää, sillä nirsot tiput ovat enimmäkseen jättäneet kaurat syömättä. Talipötköt, auringonkukan- ja ties minkä muun siemenet ovat huvenneet oitis, kun niitä tuotiin tarjolle. Tänään kopistelin ruokinta-ripustuksista viimeiset herkut maahan, mukana kokonaisia pähkinöitä. Astiat päätyvät pestäviksi ehkä jo tulevana viikonloppuna.

Kevättöihin pääsyä odotellessa kelpasi nauttia mukillinen kahvia tykötarpeineen keinussa istuskellen. Aurinkoa piisasi. Kunpa jo viikonlopuksi luvatuissa vesisateissa lumipeite antaisi kunnolla periksi ja tekisi tilaa kevään tulolle! Jos hyvin käy, aurinko näyttää naamansa taas sunnuntaina. Sitä odotan valmiina ulkohommiin.

Hanki kantaa

Juhlin pääsiäissunnuntain aamua suksilla. Runsaat, valkeat hanget vetivät puoleensa, ja annoin viedä, vikisemättä. Mökkipihasta pääsee lammen poikki lumiselle tielle ja sitä pitkin ladulle. Nyt latu on jo havunneulasissa metsätaipaleella. Mutta peltoaukean avautuessa hiihtäjän eteen suksi luistaa kepeästi, vaikkei ladulla pysyttelisikään. Muutaman kilometrin lenkin nautiskelin ennen 11:tä, mikä vielä eilen olisi tarkoittanut 10:tä.

Paluumatkalla vilkaisin riistaeläinten ruokintapaikkaa. Paleltuneita porkkanoita ja perunoita erottui kasasta. Ilmeisesti tarjolla on ollut myös viljaa, sillä paikallinen riistanhoitaja kertoi taannoin samoissa maisemissa, että talvikautena jo yksin häneltä - muista metsästyseuran jäsenistä puhumatta, jos oikein ymmärsin - kuluu 3000 kiloa viljaa kauriille. Nämä eläimet ja varsinkaan  niiden vasat eivät kuulemma selviäisi talvikylmistä ilman ruoka-apua. Siitä huolimatta kauriskanta on heikkenemässä.

Nappasin kuvan myös polusta, jonka ruokintapaikalle askeltaneet pitkäkoipiset ovat jättäneet merkiksi vierailuistaan. Jäljet hädin tuskin erottuvat kuvasta, mutta vakuutan, että siinä ne ovat. Lähes mökkipihalta löysin vielä lisää kauriiden jälkiä. Hanki oli kantanut, sillä sorkkien kuvajaiset erottuivat aivan lumen pinnassa.

Näkisinpä näitä metsän asukkeja, naapureitani, liikuskelemassa lähimaastossa!

Jäljillä

 Aamun kireät pakkaslukemat hytisyttivät niin, että kaksi kävelijää jätti sauvat naulakkoon ja pysyi sisätiloissa. Puolilta päivin miinusasteet kumminkin olivat jo huvenneet alle kymmeneen. Aurinko houkutteli ulos. Siispä ajelin mökille ja lähdin tutkimaan lähiympäristön latutilannetta.

Hiihtolomalaisia hellitään, sillä löysin jo viikko sitten katsastamani ladun odottamassa putsattuna. Parin kolmen kilometrin jälkeen kyltti lohdutti maalin jo häämöttävän. Tutun Saksalantien kupeessa tiesin asian muutenkin. Se seikka varmistui, että tätä latua palailevat ne, jotka ovat uskaltautuneet joko 25 tai 40 kilometrin reitille. 

Kun sujuttelin leppoisasti kohti Valpperin urheilutaloa, risteävää latua lasketteli nainen, jolta utelin hänen hiihtämäänsä reittiä. Muualta hiihtämään tulleena hän ei ollut selvillä, mistä reitti kulki.

Samainen nainen paineli edelleni vauhdikkaasti, mutta yks kaks alkoikin peruuttaa. Hän oli nähnyt isojen tassujen jälkiä lumessa ja kyseli, ovatko ne suden vai ilveksen jättämiä.

Siinä sitten tovin ihmettelimme saamatta tolkkua asiasta. Näinä aikoina ainakin Nousiaisten ja muutamien lähikuntien tienoilla isoja jälkiä herkästi epäillään itsensä suden jättämiksi. Paluumatkalla näin samanlaisia lisää melko lähellä mökkinurkkiani. Hirvien ja kauriiden jäljet ymmärsin, kun hoksasin ison ruokintapaikan puiden katveessa hakkuualueen laidalla. Semmoiseen paikkaan kai sudetkin osaavat jolkottaa, pienemmistä yrittäjistä puhumatta. Että semmoisessa ympäristössä elelen osan aikaa...

 Valpperin hiihtokeskukseen päästyä nappasin sukset kainaloon ja löntystelin rinnettä ylös paikkaan, josta eri pituiset reitit alkavat. Katsastin jonkin matkaa kahdeksan kilometrin rundia, kunnes tupsahdin nurin vauhdikkaassa alamäessä. 

Lisätutkimuksia varten tarvitsen uutta puhtia ja ennakkotietoa reiteistä.  Pitkistä 24 ja 40 kilometrin mittaisista ei edes luvata karttoja, koska lumitilanteen mukaan niiden kulku vaihtelee vuosittain. Ilokseni hiihtokeskuksen vakituisten lyhyiden reittien kartat löytyvät nyt netistä tästä osoitteesta: http://www.nousiaistenalku.net/hiihtokeskus/ 
Vilkaisepa! Linkki tarjoilee myös komeita hiihtokuvia. Valpperi tosiaan on oikea hiihtokeskus. Ja minulle mökkiläisenä riittävät hyvin tällaiset lähimaaston tasaiset osuudet hiihtämiseen, kunhan talvi tarjoilee lunta yhtä hyvin kuin näinä aikoina.